Yhden naisen toimisto etsii kadonneita omaisia

Pelastusarmeijan Etsiskelytoimisto hoitaa vuosittain kymmeniä tapauksia.

"Kesäromanssin jälkeen kälppimään lähteneet biologiset isät", majuri Kirsti Reponen antaa esimerkin Pelastusarmeijan Etsiskelytoimiston työllistäjistä.

Hän etsii yhden naisen voimin kadonneita perheenjäseniä ja sukulaisia vaikka maailman ääristä.

Sata vuotta täyttävä toimisto eli kulta-aikaansa sotavuosina. Silloin toimeksiantoja oli vuosittain jopa 1 000.

Töitä riittää silti nykyäänkin. Etsintäpyyntöjä tulee vuosittain yhä kymmeniä.

Kaikkia tehtäviä Reponen ei kuitenkaan ota hoidettavaksi. Syynä tehtävän hylkäämiseen ovat esimerkiksi puutteelliset perustiedot. Lisäksi kadonneiden isien tapauksissa etsijällä pitää olla jokin dokumentti, jossa etsittävä on todettu isäksi.

"Muutoin meillä on kansainvälinen sopimus, että ei etsitä."

Apuna Reposella on tietokoneen, puhelimen ja oman kortiston lisäksi järjestön verkosto 123 maassa. Internetin hakupalvelut ovat vähentäneet töitä, mutta toisaalta verkosta on tullut tehokas työkalu.

"Poliisilta ei sen sijaan hevin heru apua silloin, kun täysi-ikäinen on häipynyt omille teilleen, eikä tapaukseen liity rikosta", Reponen kertoo.

Monesti kadonneen löytyminen vie vuosia, mutta 80 prosenttia tapauksista selviää.

Moni tarinoista on rankka. Esimerkiksi monet raiskauksessa alkunsa saaneet ovat myöhemmin halunneet jäljittää isänsä.

Australiasta ja Amerikasta tavoitellaan yhä sinne jopa sata vuotta sitten muuttaneiden sukulaisten jälkeläisiä. Joskus vanhus on lopulta tavoitettu dementoituneena vanhainkodista.

Reponen muistaa 80-vuotiaan, joka oli elänyt elämänsä hyljeksittynä aviottomana lapsena. Hänelle riitti se, kun lopulta selvisi, että hänen isänsä jäljet johtivat Amerikkaan.

"Yhden perheen kaikki puoli tusinaa lasta oli sijoitettu kasvateiksi eri perheisiin, ja vanhemmiten he alkoivat etsiä toisiaan", hän jatkaa.

Joku on etsinyt juuriaan elettyään kasvattilapsena useissa perheissä.

Mielenterveyspulmat tekevät etsinnästä hankalaa, sillä psykiatriset sairaalat eivät useinkaan anna tietoja potilaista edes lähiomaisille. Moneen kertaan muuttuneet nimet tai väärennetyt passit tekevät haeskelusta salapoliisityötä. Moni ei haluakaan tulla löydetyksi.

Velka- ja riita-asioissa toimisto ei lähde liikkeelle lainkaan, sillä Pelastusarmeija haluaa yhdistää ihmisiä eikä aiheuttaa kenellekään hankaluuksia, Reponen sanoo.

Pelastusarmeija veloittaa Suomeen ja Pohjoismaihin ulottuvista työtehtävistä 30 euroa ja muista 50 euroa. Vertailun vuoksi yksityisessä etsivätoimistossa viisikymppinen riittää useimmiten korvaukseksi tunnin työstä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi