Aika harvoin ihan kaksin

Vanhempien yhteinen aika jää monessa lapsiperheessä haaveeksi, joka toteutuu ehkä vuosien päästä

 Lapsiperheiden arki jyrää vanhempien yhteisen ajan ohi.

"Kesällä oltiin muutama tunti kaverin syntymäpäivillä. Mutta milloin me olisimme olleet Tarjan kanssa ihan kaksin pidempään poissa? En kyllä muista", Marko Hyvärinen, 33, sanoo laittaessaan iltapalaa keittiön pöydän ympärillä hyöriville kolmelle lapselle.

Vantaalaiseen Hyvärisen perheeseen syntyy viides lapsi joulukuun lopussa. 8-, 7-, 3- ja 1-vuotiaat lapset, ja heidän harrastuksensa pitävät Marko ja Tarja Hyvärisen, 29, kiireisinä. Viikonloppuisin lastenhoito on usein isän vastuulla, kun lähihoitajaäiti tekee keikkatyötä vanhainkodeissa.

Kahdeksanvuotias Kristian, jonka kaikki tuntevat Piipenä, treenaa jalkapalloa ja sählyä viisi kertaa viikossa. Seitsemänvuotias Katariina puolestaan käy tanssimassa kolmasti viikossa.

Isä harrastaa vanhan Fordin kunnostusta myöhään illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Äiti ei harrasta mitään, ei edes lehtien lukemista.

"Tulee mulle Meidän Perhe -lehti, mutta sitäkään en ehdi lukea. Heitän sen avaamattomana tuonne pinoon", Tarja kertoo.

"Meillä on ollut tapana viettää kerran tai kahdesti kuussa iltaa perheen kesken, ilman kavereita tai harrastuksia. Silloin on käyty uimassa, pelattu lautapelejä tai laitettu ruokaa yhdessä. Tapa unohtui kesän aikana, mutta se aiotaan ottaa taas käyttöön", Tarja kertoo.

Tarjan herättyä aamulla hän laittaa lapsille aamupalat. Ennen nuorimmaisen heräämistä ehtii ripustaa pyykit kuivumaan. Pesukone käy kaksi kolme kertaa päivässä, samoin tiskikone.

Eikö äitiä koskaan väsytä?

"Oikein rankkana päivänä ajattelen joskus, että voisinpa olla puoli tuntia yksin ja painaa silmät kiinni."

Kiire syö aikaa myös parisuhteen hoitamiselta.

"Ei ehdi olla toisen kanssa niin paljon kuin haluaisi. Tällä hetkellä ei ole sellaista hoitopaikkaa, jonne voisimme viedä kaikki neljä lasta kerralla", Tarja sanoo.

Kun Tarja oli Piipen kanssa kolmen päivän turnausmatkalla Ahvenanmaalla, Marko harjoitteli yksinhuoltajaisän roolia kotona kolmen pienen lapsen kanssa.

"Sen jälkeen kyllä arvosti enemmän Tarjan kotona tekemää työtä. Ei sekään ole helppoa, kun raskaan työpäivän jälkeen kotona odottaa toinen työpäivä", Marko sanoo.

Haastavinta arjessa ovat Markon mukaan illat, jolloin kaikki lapset ovat väsyneitä ja itkuisia. Kun lasten kanssa on huono päivä, tulee vanhemmillekin herkemmin riitaa.

"Riidat kyllä selviävät nopeasti, kun tietää, mistä toisen kiukku johtuu, eikä itse lyö lisää vettä myllyyn. Sitä paitsi samanlaista se on muillakin. Olemme työkavereiden kanssa jutelleet tästä", Marko sanoo.

Hän muistuttaa, ettei lapsiperheen arki kuitenkaan ole pelkkää loputonta, väsyttävää uurastusta.

"Lasten kanssa on kivojakin hetkiä, ja niitä on aika paljon. Eihän me muuten näitä lapsia olisi tehty."

Jos vanhemmille järjestyisi kahdenkeskeistä aikaa, miten te sen käyttäisitte?

"Olisi kiva karata mökille. Pitäisi viedä lapset hoitoon – edes yhdeksi yöksi. Toisaalta perjantai tulee aina niin äkkiä, ja viikonloppuisin on lasten treenejä. Arjesta on hankala päästä irti."

"Mies tulee töistä viiden ja seitsemän välillä illalla. Lapset menevät nukkumaan kahdeksalta, viimeistään yhdeksältä. Vastuu kodista ja lastenhoidosta jää äidille. Se kiukuttaa välillä. Toisaalta kotona ollessaan Marko siivoaa, laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä. Omassa kaveripiirissäni harva mies osallistuu kotitöihin niin paljon", Tarja Hyvärinen kiittelee.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi