Aikaa jää kulttuuriin, kirjoihin ja ihmisiin

 "Kun tulen kotiin, katson mielummin söpöä poikaystävääni kuin jotain tosi-tv:n tyyppiä", opiskelija Elsa Hessle, 22, sanoo teekupin ääressä Kallion kaksiossa.

Avopuoliso, muusikko Janne Masalin, 28, virnistää levyhyllyn luona ja sanoo itsekin kuuntelevansa television kohinan sijaan mieluummin tyttöystävänsä tarinointia.

Kun pari muutti yhteen runsas vuosi sitten, televisiosta ei edes keskusteltu. Masalin oli luopunut vastaanottimestaan kuutisen vuotta sitten, kun sille ei enää ollut tilaa poikamiesboksissa. Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Hessle ei puolestaan ollut omistanut telkkaria sen jälkeen, kun muutti pois lapsuudenkodistaan.

"Ei minulla ole mitään ideologiaa, että televisio turmelisi ihmiset, mutta tarjonnasta niin pieni osa kiinnostaa minua", Hessle sanoo.

"Moni ajattelee, että ne, joilla ei ole telkkaria, ovat jollain tapaa marginaaliporukkaa ja erikoisuudentavoittelijoita", Masalin miettii.

Heidän urbaanissa ystäväpiirissä televisiottomuus on kuitenkin yleisempää kuin laitteen omistaminen.

Kun muiden asuntojen ikkunoista välkkyy iltaisin television sinertävä kajo, Masalin ja Hessle ovat kulttuuririennoissa: musiikkikeikoilla, keskustelutilaisuuksissa, elokuvissa tai tapaamassa muita ihmisiä. Aikaa jää myös lukemiseen.

Masalin on tavannut viime aikoina Arto Mellerin runoja ja Hessle syventynyt merikapteeni Corto Maltesesta kertoviin sarjakuvaseikkailuihin. Ja musiikkia kodissa kuunnellaan joka päivä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi