Aina tulee syyllisyys

Imettipä suosituksia mukaillen tai niitä rikkoen, aina syyllistetään. Neljä äitiä kertoo imetyspaineista.

"Tuntui, etten ole äiti enkä mikään"  

Laura, 27, imetti noin kuukauden Minttua ja Matildaa, 8kk.

"Sain kaksoset sektion avulla, ja tytöt vietiin heti teholle. He saivat pullomaitoa vuorokauden ajan, joten he eivät oikein oppineet imemään rinnasta. Kun pyysin lisämaitoa, jotkut hoitajat kysyivät vastahakoisesti, paljonko sitä tarvitsen.

Motivaationi imettämistä kohtaan laski, kun en saanut sairaalassa siihen paljon tukea. Maito ei noussut, ja koin imettämisen ahdistavaksi. Tytöt eivät suostuneet syömään ja kitisivät. Imetyksen hetkellä minua alkoi aina itkettää.

Ajattelin, ettei tästä tule mitään, mutta takaraivossani nakutti koko ajan, että imetys täytyy saada onnistumaan. Yhteiskunnassa elää ajatus siitä, että äiti synnyttää alateitse ja ruokkii rinnasta. Koin syyllisyyttä ja tuntui, etten ole äiti enkä mikään, jos en imetä. Enhän edes synnyttänyt.

Lopetin imettämisen, kun tytöt olivat vajaan kuukauden ikäisiä. Mieheni sai minut vakuuttuneeksi, etten tee kauhean väärin. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, mutta koin pitkään häpeää, kun joku kysyi, imetänkö. Aloin puolustella ratkaisuani ennen lisäkysymyksiä, vaikka tyttöni ovat iloisia ja terveitä ja kasvavat tasaisesti."

"Murehdin, meneekö äiti– lapsi-suhteemme pilalle"  

Miimu, 28, imetti kolme kuukautta Mimmiä, 1v 2kk.

"Lopetin imettämisen rintaraivareiden takia reilun kolmen kuukauden jälkeen. Heti, kun otin rinnan esille, lapsi alkoi huutaa ja riuhtoa.

Jännitin tilanteita, ja se vaikutti maidontuloon. Kävin ylikierroksilla ja mietin hyvän äitiyden mittapuuta. Soitin useasti äitiystävälleni itkien.

Kuukausia lopettamisen jälkeen aihe oli yhä arka. Ulkopuolisten kommentit satuttivat, koska mieleni oli herkässä. Kun lapsellani oli nuha, joku sanoi, että äidinmaito suojaa hyvin taudeilta. Tuntui, että altistan lapseni tieten tahtoen.

Toinen sanoi, että yösyöminen rinnasta on ok, mutta pullosta ei. Eräs 95-vuotias mummo totesi 'jaa, et ole opettanut syömään rinnasta'.

Neuvolasta kehotettiin antamaan kesällä vettä, koska pullolapsista voi tulla pullukoita.

Koska joka puolella hoetaan ihokontaktin ja imetyksen vaikutusta äidin ja lapsen vuorovaikutukseen, murehdin, meneekö äiti–lapsi-suhteemme pilalle.

Kun siirryimme pulloon, miehenikin pystyi osallistumaan.

Olisin tarvinnut vertaistukea. Soitin imetystukipuhelimeen ja sain vinkkejä, joita olin jo kokeillut. Ehkä neuvonnasta olisi ollut apua, jos imetysneuvoja olisi tullut kotiin.

Järjetön syyllisyys tuli omista odotuksistani. Eivät yhteiskunta, neuvola tai muut äidit osoita sormella. Ajattelin, että imetän tietyn aikaa, ja se on ihanaa. Silti minulle jäi lyhyestä imetyksestä huonommuudentunne.

Usein vitsailen, että jos saan toisen lapsen, minusta tulee taaperoimettäjä."

"Jotkut ihmettelivät, kun en lähtenyt baariin"  

Tuija, 26, imetti vuoden Siiriä, 1 v.

"Tiesin jo raskausaikana, että haluan imettää. Imetinkin Siiriä noin yksivuotiaaksi, sillä minulla oli pienenä maitoallergia ja pelkäsin, että se tulee myös lapselleni, jos jätän imettämisen.

Maito oli tiukassa: alussa pumppasin yötä päivää ja imetin kolme tuntia kerrallaan. Oli paha mieli, kun tuntui, etten pysty ruokkimaan lastani. Jännitin, että joudun antamaan korviketta. Onneksi en joutunut. Silti mietin, saako vauva tarpeeksi ravintoa. En luottanut itseeni.

Ystäväni ihmetteli imettämistäni ja sanoi, että olen ainoa imettävä äiti hänen tuttavistaan. Hän lisäsi, ettei ehkä itse haluaisi imettää.

Toinen ystäväni kysyi kummeksuen, vieläkö jaksan imettää, sillä Siiri oli silloin kahdeksan kuukauden ikäinen. Mietin, eikö tämä olekaan oikein.

Puhutaan, että äitien pitäisi päästä menemään samoin kuin aikaisemmin.

Minun täytyi nousta yöllä syöttämään, ja silti jotkut ihmettelivät, kun en lähtenyt baariin. Olin sitoutunut lapseeni.

Monet sanovat haluavansa imettää, mutta syyt lopettamiseen ovat ihmeellisiä. Toivoisin avoimempaa keskustelua ja rehellisyyttä. Jos nainen ei halua imettää, niin sanoisi sen suoraan. Alku oli minullakin niin vaikea, etten yhtään ihmettele, jos joku siirtyy suosiolla pulloruokintaan.

Itse koin imettämisen hyvin herttaiseksi. Herkistyin, kun imetin Siiriä viimeistä kertaa."

"En kertonut neuvolassa yöimettämisestä "  

Piritta 33, imetti vuoden ja yhdeksän kuukautta Lumia, 3v 10kk.

"Yöimetys pitäisi suositusten mukaan lopettaa, kun lapsi on kuuden kuukauden ikäinen, koska silloin hän ei enää tarvitse maitoa ravinnokseen öisin. Ylitin sen rutkasti. Lopetin yöimetyksen reilun vuoden jälkeen, mutta jouduin aloittamaan sen taas 1,5 vuoden iässä, koska lapselle tuli uudelleenlähentymisen tarve: hän oli hätäinen ja huusi öisin. Yöimetys rauhoitti ja auttoi pelkoihin päivälläkin.

Imetin häntä öisin vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäiseksi. En kertonut siitä neuvolassa, sillä arvelin, että siitä tulee sanomista ja joudun puolustelemaan valintaani. En halunnut puhua siitä muidenkaan äitien seurassa, koska tiedän yleisen mielipiteen.

Koin syyllisyyttä lapsen hampaiden vaurioitumisesta, mutta kolmevuotistarkastuksessa hampaat olivat erinomaisessa kunnossa.

Imetän edelleen 1,5-vuotiasta toista lastani, Santeria. Jos valitan väsymystäni niille, jotka tietävät yöimetyksestäni, minulle sanotaan, että väsymys on oma syyni. Pikkuvauva-ajan jälkeen väsymykseen suhtaudutaan eri tavalla.

Olen onnellinen, että imetys on ollut minulle mahdollista. Varsinkin esikoisen kohdalla sitä on epävarma ja ajattelee, että kaikki pitää tehdä suositusten mukaan.

Mielestäni pitäisi kuunnella lasta. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän läheisyyttä ja rauhoittumista rinnalla. Imetys on lapselle muutakin kuin ruokaa.

Santeria imetän ehkä kaksivuotiaaksi asti."

Miimun ja Mimmin sekä Tuijan ja Siirin nimet on muutettu.

Ammattimaista imetysneuvontaa antavat neuvolat, Suomen imetysohjauspuhelin Leena Pietarinen 06001-4434 ma–pe 8–20, la 10–16, su 11–18, Paarmuskan imetysohjauspuhelin 0600-03030 joka päivä 9–21, vertaisäititukea Imetystukipuhelin 041-528 5582.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi