"Ehkä kurittomuuteni johtui isättömyydestä"

Juutalaisessa jumalanpalveluksessa kuolleiden omaisten muistorukouksen aikana synagogaan jäävät vain ne, joiden lähiomainen on kuollut.

Ben Zyskowicz oli synagogassa usein aikuisten keskellä ainoa lapsi. Ben oli kuusivuotias, kun Abram-isä hukkui uimareissulla.

Zyskowicz ei muista, että isän kuolemalla olisi ollut suurempaa vaikutusta perheen elämään.

"Voi toki olla, että se oli suurempi kuin muistan. Arjen pyörittäminen oli kuitenkin äidin vastuulla jo silloin, kun isäni eli."

Äiti oli sittemmin yksinhuoltaja. Seurakunta tuki pienipalkkaisen myyjättären perhettä.

Isää muistettiin kerran vuodessa, kuolinpäivänä, jolloin juutalaisen perinteen mukaisesti hänen kunniakseen poltettiin lamppua koko vuorokausi. Isänpäivää ei vietetty. Sitä ei ollut olemassa, koska ei ollut isääkään.

Zyskowicz sanoo, ettei ole ikinä tietoisesti kaivannut miehen mallia.

"Nuorena pyörin paljon kavereideni kanssa, muttei kavereiden isistä tai perheen lähipiirin miehistä tullut isän korviketta. En muista, että aihetta olisi millään tavalla problematisoitu."

Zyskowicz sanoo olleensa villi poika, katujen kasvatti. "Moni voi ajatella, että kurittomuuteni johtui osin isättömyydestäni. Äiti varmasti toivoi, että perheessä olisi ollut mies pitämässä kuria."

Nyt Zyskowiczilla, 56, on kaksi tytärtä, joiden hoitamisen hän sanoo suuremmaksi osaksi olleen vaimon vastuulla.

"Joku psykologi voi olla sitä mieltä, että jos olisin kotona tottunut isän läsnäoloon, olisin ollut parempi isä lapsilleni. Mun on sitä vaikea arvioida."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi