"Ehkä olin vähän sokissa"

 Veera Kuisman kesäkuisesta 17-vuotispäivästä tuli ikimuistoinen. Syntymäpäivänä tuli lähtö Naistenklinikalle, ja seuraavana päivänä kainalossa oli pieni tytär.

"Äitiys on ihanaa, se tuntuu hirveän luontevalta. Tämä on iso vastuu, ja tuntuu hyvältä, kun pystyy kantamaan sen", hän sanoo.

Nelikuinen Venla ääntelee Kuisman sylissä kotisohvalla. Lapsenhoito on tuntunut helpommalta kuin Kuisma osasi odottaa. Venla nukkuu jo yöunet kellon ympäri yhdellä syötöllä.

Vuoden aikana Kuisman elämässä on tapahtunut paljon. Kun hän teki positiivisen raskaustestin, hän oli seurustellut 20-vuotiaan miehensä kanssa vasta muutaman kuukauden ja aloittanut juuri lähihoitajaopinnot.

"Muistan, että ajattelin järkevästi, että nyt täytyy soittaa neuvolaan. Ehkä olin vähän sokissa, mutta oli heti selvää, että pidän lapsen."

Lähinnä häntä mietitytti miesystävän suhtautuminen.

"Kerroin hänelle, kun hän ajoi autoa. Mies pysäköi tien sivuun. Sanoin hänelle, että hän saa rauhassa miettiä, miltä asia hänestä tuntuu. Olimme vuorokauden verran erossa, jonka jälkeen mies ilmoitti, ettei hän halua luopua meistä kummastakaan."

Miehen vanhemmille kertominen jännitti eniten, mutta nämä suhtautuivat asiaan hyvin alkujärkytyksen jälkeen. Omille vanhemmilleen Kuismaa ei pelottanut kertoa, sillä hänen äitinsä sai itse Kuisman isosiskon ollessaan 17-vuotias.

"Jotkut kaverit olivat tosi yllättyneitä, mutta he tietävät, että olen aina ollut lapsirakas."

Pariskunta muutti Kuisman äidin luokse asumaan ennen kuin oma koti löytyi vähän ennen lapsen syntymää. Synnytys oli Kuisman mielestä helppo, ja mies oli mukana siinä.

Veera Kuisma on saanut kuulla iästään yllättyneitä kommentteja, mutta ei paheksuntaa. Hän on saanut samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä Tyttöjen talon nuorten äitien ryhmästä. Ryhmässä syntyi kuuden naisen porukka, jossa kaikilla on tyttövauva.

Kuisma aikoo hoitaa lasta kotona vielä äitiysloman jälkeen, mutta jossain vaiheessa hän jatkaa opiskelua.

"Nuorena jaksaa hyvin. Kun oma elämä ei ole vielä niin muotoutunut eikä ole urapaineita, on helppo mennä lapsen ehdoilla."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi