Haaveena oma lapsi

Monet vapaudesta nauttivat kolmekymppiset lykkäävät lapsen hankkimista. Niin tekivät myös Merja Sariola-Heiner ja Andreas Heiner. Se tuli kalliiksi. Teksti: Anitra Rönkkö

Merja ei edes ollut varma, haluaako hän lasta. Sitten iski ihan toisenlainen ajatus.

"Heräsimme perheen perustamiseen myöhään. Yhtäkkiä vain tuli selittämätön tunne, että lapsi pitää saada", Merja sanoo.

Pariskunta yritti saada lasta luonnollisella tavalla vuoden ajan. Mitään ei silti tapahtunut. Ei pahoinvointia, ei mielialan vaihteluita eikä muutakaan merkkiä raskaudesta.

Tuli kiire hakea apua lapsettomuuteen, koska Merja oli jo 38-vuotias. Julkista palvelua he eivät edes ajatelleet Merjan iän takia, koska arvelivat, että tutkimuksiin pääseminen kestäisi liian kauan.

Merja ja Andreas valitsivat ensin edullisimman lapsettomuushoitoihin erikoistuneen lääkäriaseman.

Hoito alkoi, mutta liian hitaasti, ja pariskunta vaihtoi klinikan toiseen.

Nyt asiat etenivät sutjakkaasti. Tosin uusi klinikka halusi tehdä Merjalta jo aiemmin otetut verikokeet uudestaan.

Lapsi oli suuri haave, mutta lapsettomuuden hoito ei ollut herkkua. Merjasta alkoi tuntua, että elämään ei enää kuulunut muuta kuin hoitoja ja lääkäriasemalla käyntiä. Siellä joutui käymään monta kertaa kuukaudessa.

Odotukset olivat ylimmillään, kun varsinaiset hedelmöityshoidot alkoivat.

Merjalle tehtiin ensin inseminaatio eli keinohedelmöitys, jossa pestyt siittiöt ruiskutettiin suoraan kohtuun. Mutta tulos oli pettymys. Raskaustesti pysyi negatiivisena.

Lääkäri ehdotti nopeaa siirtymistä tehokkaampaan hoitoon eli koeputkihedelmöitykseen. Siinä naisen munasolut kerätään ja hedelmöitetään pestyillä siittiöillä laboratoriossa. Hedelmöitystä odotellessa Merja joutui käyttämään hormonilääkitystä. Sen aiheuttamat mielialan vaihtelut tuntuivat raskailta. Andreas huomasi, että Merja oli hermostunut.

"Hormonien vaikutus, odottaminen, epäonnistuminen ja ruljanssin aloittaminen taas uudelleen oli raastavaa", Merja sanoo.

Kaikki ylimääräiset rahat menivät hoitoihin. Matkustelu loppui, ja pariskunta lykkäsi oman asunnon ostamista rahanmenon takia. Hoitojen hintaa he eivät pitäneet esteenä missään vaiheessa.

"Lapsettomuushoidoissa käyvä ei ajattele rahaa, vaan sitä, että saisi lapsen", Merja sanoo.

Hoidoissa hujahti vuosi. Toinenkaan koeputkihedelmöitys ei tuottanut tulosta, eikä lääkäri antanut suuria toiveita raskaaksi tulemisesta.

Onneksi Merjalla ja Andreaksella oli mielessään varasuunnitelma eli adoptio. Siksi ei tuntunut vaikealta luopua toiveesta, että saisi oman biologisen lapsen.

Parikunnasta tuli perhe, kun Merja ja Andreas adoptoivat kaksi tytärtä Kiinasta. Nyt lapsettomuushoidoista on vuosia, ja tuska epäonnistumisesta on jo hälvennyt.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi