Hei hei sisko!

Katoamistemppuja, perintöriitoja ja mielipide-eroja. Mikä tahansa voi rikkoa sisarusten välit. Jätetty ja jättäjä kertovat, miltä sisaruksen menetys tuntuu.

"Näin veljeni viimeksi hänen syntymäpäivänään heinäkuussa 2009. Hän täytti silloin 30 vuotta ja haki pikaisesti sikarin, jonka olin hänelle ostanut. Minä olin ajatellut, että polttaisimme sikaria yhdessä, mutta veljeni vetosi kiireisiinsä.

Kymmenen vuotta sitten meillä oli yhteisiä kavereita, ja näimme pari kertaa viikossa. Sitten veljeni vaihtoi porukkaa ja näimme toisiamme lähinnä juhlapyhinä äidin luona, kunnes veljeni lopetti yhteydenpidon sukulaisiinsa. Hän ei ole pitänyt yhteyttä myöskään kolmivuotiaaseen tyttäreensä.

Alkuun lähetin hänelle tekstiviestin kerran kuussa ja vetosin pitämään yhteyttä edes tyttöönsä, mutta kun kuulin kaverin kaverilta, etteivät viestini hetkauttaneet veljeäni, lakkasin yrittämästä.

Arvelen, että veljeni on lähtenyt pakoon kaaosta, joka syntyy, kun kesken olevat asiat kasautuvat. Hän saattoi olla riitaantunut parin kaverin kanssa ja velkaa yhdelle.

Sukulaisten lisäksi hän on katkaissut välit suurimpaan osaan vanhoista kavereistaan. Tiedän, että hän asuu pääkaupunkiseudulla ja käy katsomassa jääkiekkopelejä.

Sanoin veljelleni uudenvuodenaattona muutama vuosi sitten, että haluaisin olla enemmän tekemisissä, mutta hän ei vastannut siihen oikein mitään, emmekä alkaneet nähdä toisiamme aiempaa enempää. Petyin, kun huomasin, ettei hän halunnut pitää enempää yhteyttä.

Perheessämme ei ole koskaan kauheasti keskusteltu, emmekä ole osanneet luoda toisiimme läheistä suhdetta.

Haluaisin tietää, mitä hänelle kuuluu ja miksi hän katkaisi välit perheeseensä. Toivon myös, että hän pitäisi yhteyttä tyttäreensä. En ole hänelle vihainen, sillä pienet umpikujat ovat tuttuja minullekin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi