Hoitaja voi olla lapsen pahin kiusaaja

Reipas lapsi saa enemmän huomiota kuin ujo, vaikka juuri ujo tarvitsisi tukea kipeimmin.

Lapsen pahin piinaaja päiväkodissa ei aina ole toinen lapsi vaan opettaja. Hoitaja saattaa haukkua lasta muiden edessä tai tehdä pilaa tämän kustannuksella. Yleisintä on suosiminen ja syrjiminen.

Hoitohenkilökunta sortuu eriarvoiseen kohteluun usein huomaamattaan. Tahattomuus ei yhtään vähennä ongelmaa.

Eriarvoisuus on todistettu tutkimuksissakin. Reipas, ulospäinsuuntautunut ja ennakkoluuloton Anni saa päiväkodissa aikuisilta enemmän myönteistä huomiota kuin temperamentiltaan syrjäänvetäytyvä, pidättyvä ja ujo Kaisa.

Sosiaalisesti lahjakkaisiin lapsiin myös otetaan hanakammin kontaktia kuin jurompiin leikkitovereihin, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Asetelma on ongelmallinen, sillä juuri takarivin hiljaiset havainnoijat tarvitsisivat eniten vahvistusta sosiaalisten taitojen kehittämiseen.

"Mutta tarha toimii kuten muu yhteiskunta. Tietynlaisella temperamentilla varustetut ihmiset keräävät sympatiat ja ovat suosittuja", Keltikangas-Järvinen sanoo.

"Ammattikasvattajien pitäisi kuitenkin kyetä toimimaan vastoin ihmisen luontaisia toimintamalleja."

Hänen mukaansa henkilökunnasta vain harva tiedostaa toimivansa syrjivästi, sillä lastentarhanopettajien koulutuksessa ei anneta aiheesta riittävästi koulutusta. "Ainakin siltä näyttää kentällä."

Samaa mieltä on 20 vuotta lastentarhanopettajana Turussa työskennellyt nainen, joka ei halua kommentoida asiaa omalla nimellään.

"Tarhoissa selvästi suositaan reippaita, iloisia ja itsenäisiä lapsia. Myös ulkonäölliset seikat vaikuttavat. Kauniisiin lapsiin otetaan enemmän kontaktia", hän kertoo.

"Hiljaiset lapset, jotka hoitavat asiansa taitavasti ja ovat harmittomia, jäävät helposti huomiotta."

Lastenhoitajana kymmenen vuotta työskennellyt Lassi Jokinen, 30, myöntää huomanneensa, että monissa päiväkodeissa suositaan "helppoja" eli omatoimisia, hyväntuulisia ja aktiivisia lapsia.

Adhd-lapsi, joka pistää pukemistilanteessa ranttaliksi ja viivästyttää muun ryhmän uloslähtöä, saa herkästi osakseen vain komentoja kannustuksen sijaan.

"Hirveä myöntää, mutta aivan selkeästi sitä antaa enemmän positiivista palautetta niille, jotka ovat omassa suosiossa, kuin niille, joista ei ole pitänyt", Jokinen sanoo.

Hän kertoo joutuneensa tarkistamaan käyttäytymismallejaan monta kertaa hiekkalaatikon reunalla istuessaan. "Eikä se ole koskaan kivaa huomata, että mokasi."

Vuosien varrella Lassi Jokinen on törmännyt useasti tilanteisiin, joissa joku lapsiryhmästä on joutunut temperamenttinsa takia hoitajan silmätikuksi. Tapaukset on kuitenkin aina otettu esille työyhteisössä ja niihin on puututtu.

Jokinen työskentelee nykyisin nuoriso-ohjaajana. Hän ymmärtää, mistä tilanteet kumpuavat.

"Tahti on nykyisin päiväkotielämässä nopeaa ja ryhmäkoot suuria. Kun työhön alkaa väsyä, se purkautuu helposti siihen asiakasryhmään, joka ei ole itselle sitä mieluisinta ja helpointa."

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi