Hyvästit sisarille

"Kaksi isosiskoani kääntyi vanhoillislestadiolaisiksi 15- ja 12-vuotiaina uskonnonopettajan painostuksesta. He ovat yrittäneet käännyttää minuakin, ja se on aina huonontanut välejämme. Liikkeestä uutisoidut raiskausepäilyt olivat kuitenkin viimeinen pisara.

Noihin aikoihin vanhempi siskoni pyysi minua keskustelemaan uskomisesta, mutta minusta meillä ei ollut mitään puhuttavaa.

'En halua keskustella, olen liian järkyttynyt', kirjoitin tekstiviestiin siskoilleni. En voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät selkeästi tuomitse tällaisia tekoja ja sanoudu irti niistä.

Toisen isosiskoni mies soitti minulle kesällä ja pyysi käymään, mutta en halunnut mennä. Jos sisareni joskus kertovat jättäneensä liikkeen, olen mielelläni taas heidän siskonsa. Nyt olen vain järkyttynyt siitä, kuinka heidän järkensä on voinut sumentua liikkeen johtajien aivopesusta. He ovat hylänneet kotimme lämpimän hengellisyyden perinnön, johon minun arvomaailmani perustuu. En tuomitse siskojani sinänsä, vaan liikkeen ja tapahtuneen hyväksikäytön.

Vanhempien siskojen lisäksi myös välini kahteen nuorempaan siskooni ovat katkenneet. Äitimme kuoltua 22 vuotta sitten me viisi tytärtä riitaannuimme perinnönjaossa, vaikka perintö oli vain vaatteita ja tavaroita. Yhtäkkiä riitelimmekin siitä, rakastiko äiti jotakuta enemmän kuin toista.

Toinen nuoremmista siskoistani ei ole pitänyt minuun yhteyttä perintöriidan jälkeen. Nuorin siskoni taas on alkoholisti, joka soittaa haukkumispuheluita humalapäissään. Heidän käytöksensä tuntuu lapselliselta ja katkeralta.

Olen miettinyt, miten samasta kodista on voinut kasvaa näin erilaisia sisaruksia. Kaikilla meillä on akateeminen tutkinto ja olemme pärjänneet elämässä hyvin. Minusta vanhemmat eivät opettaneet meitä vihaamaan toisiamme."

Haastateltavien nimet on muutettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi