Isältä pojalle

Jarl Hjerppe tahtoi ennen kaikkea elannon perheelleen. Työn ja pärjäämisen ihanne elää myös seuraavissa sukupolvissa. Neljä saman perheen miestä kertoo, millainen on miehen malli.

Jarl Hjerppe, 93, Vaasa.

Rakennusmestari, eläkkeellä

Millainen lapsuudenperheesi oli?

Synnyin kotona maatilalla Mustasaaressa, lähellä Vaasaa. Perheeseeni kuuluivat isä, äiti ja kahdeksan lasta, joista kuusi eli aikuiseksi asti. Olin lapsista neljäs.

Millaisen kasvatuksen sait?

Isä oli ankara ja kuri kova. Me lapset tehtiin mukisematta, mitä isä käski. Hän opetti minut tekemään työtä. Asuin 5–10-vuotiaana äidinvanhempieni luona. Näin vanhemmilla oli helpompaa, kun perheeseen syntyi paljon lapsia. Äidinisäni oli hyvin lempeä ja kiltti, hieno mies.

Opetettiinko sinulle, millainen miehen pitää olla?

Isä kasvatti pojista miehiä ja opetti miesten töihin. Miehet hoitivat esimerkiksi tilan hevoset. Maatilalla kaikki, tytöt ja pojat, tekivät työtä pienestä pitäen.

Saitko itse valita koulutuksesi ja ammattisi?

Sain. Kävin kansakoulun. Tein sen jälkeen maatilan töitä 12-vuotiaasta alkaen. Luin aikuisena rakennusmestariksi, kun halusin lapsille varmemman elannon. Silloin meillä oli jo kaksi lasta. Aloitin opinnot ennen sotia ja valmistuin heti sodan jälkeen.

Missä tapasit aviovaimosi?

Kylillä tansseissa. Nuoret kulkivat silloin tansseissa 16–17-vuotiaasta lähtien. Olin 18, kun menimme naimisiin.

Oliko perheen perustaminen itsestään selvää?

Menimme naimisiin, kun tuleva vaimoni tuli raskaaksi. Se oli siihen aikaan tapana. Luonto päätti lasten lukumäärän. Saimme kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Piti olla varovainen, ettei lapsia synny enemmän kuin pystyn ruokkimaan.

Miten osallistuit lasten kasvattamiseen?

Olin viikot työmailla ja viikonloput kotona. Vaimo hoiti lapset, minä hankin elannon. Isänä otin mallia lempeältä äidinisältäni: minun ei ole tarvinnut nyrkkiä käyttää.

Mikä on ollut vaikeinta elämässäsi?

Sota. Siellä piti olla monta vuotta. Olot olivat rintamalla kovat, eikä ollut kunnolla ruokaakaan. Olen nyt alkanut nähdä painajaisia niistä asioista.

Missä olet onnistunut parhaiten?

Vaikea sanoa. Koko elämä on ollut kovaa työtä. Olen saanut olla terve ja olen pystynyt elättämään perheen. Lapsilla on ollut mahdollisuus kouluttautua. Olen onnellinen siitä, ettei ole tarvinnut joutua yhteiskunnan vastuulle.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi