Isän jalanjäljissä rakennustyömaille

Kristian Hjerppe, 68, Helsinki.

Rakennusmestari, eläkkeellä

Millainen lapsuudenperheesi oli?

Meitä oli isä, äiti ja kaksi isosiskoa. Kun olin 8, perheeseen syntyi toinen poika, iltatähti. Asuimme Vaasassa.

Millaisen kasvatuksen sait?

Isä oli lempeä. En saanut selkään, vaikka olisi voinut olla aihettakin. Osasin olla piilossa oikeaan aikaan. Isä opetti meidät kunnioittamaan työntekoa.

Opetettiinko sinulle, millainen miehen pitää olla?

Miehen roolista ei puhuttu. Tein isän kanssa kodin töitä ja rakennushommia töissä pienestä pitäen ja otin mallia siinä sivussa.

Saitko itse valita koulutuksesi ja ammattisi?

Sain. Kävin kansakoulun, lyseon ja teknillisen koulun. Lähdin kotoa 17-vuotiaana ja tein muun muassa puutarhurin hommia ja toimin autokoulunopettajana. Opiskelin rakennusmestariksi vasta aikuisena, kuten isäkin. Sieltä tuli varmempi elanto. Olen tehnyt kaikenlaisia töitä enkä ymmärrä paskaduunipuheita ollenkaan.

Missä tapasit aviovaimosi?

Ravintolassa 20-vuotiaana. Naimisiin mentiin melko pian. Nykyisen puolisoni tapasin ravintolassa Helsingissä.

Oliko perheen perustaminen itsestään selvää?

Tikanpoika on vetänyt puuhun. Perheen perustamisessa ei ollut suunnitelmallisuutta siinä iässä. Kun lapsi oli tulollaan, menimme naimisiin. Minulla on neljä poikaa kahdesta avioliitosta. Päätimme yhdessä, että ei tule enää lapsia.

Miten osallistuit lasten kasvattamiseen?

Erosin, kun vanhemmat pojat olivat pieniä. Heidän kanssaan olin melko vähän, nuorempien kanssa enemmän.

Mikä on ollut vaikeinta elämässäsi?

Äitini sairasti syövän ja kärsi pitkään kovista kivuista.

Missä olet onnistunut parhaiten?

Perheen ulkopuolisista asioista se, että olen pärjännyt yrittäjänä ja ravivalmentajana. Menestynein hevoseni on Derby-voittaja Valentino. Olen myös onnistunut pysymään hengissä, vaikka olen mennyt ja tehnyt paljon asioita. Elämä on nyt ihan käypää.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi