Kätkytkuolema on yhä mysteeri

Kuolemat alkoivat vähentyä, kun vauvojen nukutusasentoa muutettiin

hämeenlinna. Enää kymmenkunta vauvaa vuodessa kuolee kätkytkuolemaan. Se on neljännes 20 vuoden takaisista luvuista.

"On todennäköisempää voittaa jättipotti Lotossa kuin kokea tämä menetys", sanoo hämeenlinnalainen Inka Räsänen.

Räsäsen ja Artur Kusnierzin suomalais-puolalaisen perheen Sonya kuoli kätkytkuolemaan viisiviikkoisena kolme vuotta sitten.

"Sonyan kuolema oli iso menetys. Se opetti elämään päivän kerrallaan, pienistä asioista iloiten", Räsänen sanoo vieressään Sonyan kaksossisko Maya ja kaksivuotias Eliza.

Sonyakin on lähellä, kuvissa ja sydämissä.

Kätkytkuolemat alkoivat vähentyä, kun vauvojen nukutusohjeita muutettiin 1990luvun alussa. Vatsallaan nukuttamisen sijaan suositeltiin vauvojen asettamista nukkumaan selällään tai kyljellään.

Lääketieteellinen lehti totesi vuonna 2005, että jo vuonna 1970 oli kertynyt tarpeeksi tietoa siitä, että kätkytkuoleman vaara oli suurempi vatsalla nukutettaessa. Sen havaitseminen olisi edellyttänyt monen tutkimuksen tuloksia yhteen vetävää analyysia, joita ei tehty 1970luvulla.

1980-luvulla selvinnyt yhteys varmistui, kun kuolleisuus väheni uusien nukutusohjeiden myötä.

Mikään ei vihjannut tulevaan. Kusnierz palasi kolme viikkoa synnytyksen jälkeen Italiaan, missä pariskunta oli asunut aiemmin, ja Räsänen jäi kaksosten kanssa. Arki oli rankkaa mutta sujui hyvin.

"Palasimme mummulasta illaksi kotiin, kylvetin tytöt ja annoin iltamaitoa. Maya nukahti heti, Sonyaa tuudittelin sylissä ja kannoin pinnasänkyyn. Nukahdin itse sohvalle", Räsänen kertoo.

"Heräsin yöllä syöttöaikaan Mayan itkuun ja lämmitin maidot. Tuin Mayan babysitteriin juomaan ja menin ottamaan Sonyaa. Tunsin heti, ettei hän elänyt."

Räsänen soitti hätänumeroon ja aloitti elvytyksen. Ambulanssin tuli alle vartissa ja elvytys jatkui. "Ajatukset kävivät läpi kaikkea mahdollista: Vetikö hän kylvyssä vettä keuhkoonsa? Oliko maidossa jotakin vikaa?"

Edelleenkään ei tiedetä mikä kätkytkuoleman aiheuttaa, Jorvin sairaalan lastentautien apulaisylilääkäri Turkka Kirjavainen kertoo.

Tärkeimmät vaaratekijät tunnetaan. Selvimpiä ovat nukuttaminen vatsallaan ja äidin tupakointi raskauden aikana, vähäisempiä nukuttaminen kyljellään, liian lämpimässä tai vanhemman vieressä. Vauvoilla on myös todettu viitteitä hengitystietulehduksesta.

"Kuolleiden vauvojen verenkierron säätely ei ole ehkä ollut aivan normaali. He eivät ole reagoineet elvytykseen, vaikka se olisi aloitettu nopeasti", Kirjavainen sanoo.

Hän uskoo, että kuolinsyy on todennäköisesti tukehtuminen. Sitä ennen vauvat eivät ole olleet täysin terveitä.

Suojaavia tekijöitä tunnetaan vain yksi, unitutin käyttö.

Sonyan elvytystä jatkettiin sairaalassa, mutta tuloksetta. Räsänen hyvästeli Sonyan ja palasi mummolaan. Vuokra-asunnosta muutettiin toiseen.

Suunnitellut ristiäiset vaihtuivat hautajaisiksi. Isä kantoi pienen valkoisen arkun sylissään sukuhaudalle. Unelmat ja toiveet olivat pirstaleina.

Kusnierz jäi Suomeen töihin.

"Onneksi oli Maya. En tiedä miten syvälle olisin muuten mennyt. Mayasta tuli tukipilari, joka auttoi meidät pahimman yli", Räsänen sanoo.

Sitten Eliza sai alkunsa.

"Pelkäsin koko raskausajan ja niin kauan, että kätkytkuoleman vaara meni ohi. Heräsin tunnin välein tarkistamaan, että tytöt olivat hengissä. Käänsin Elizan selälleen, jos hän kierähti vatsalleen."

Arki vei kuitenkin eteenpäin. Nyt Räsänen on lapsensa menettäneiden Käpy-yhdistyksen tukihenkilö ja haluaa auttaa muita. "Vertaistuesta on saanut voimaa jatkaa eteenpäin. Jotkut kysyvät, ettekö ole päässeet lapsen kuoleman yli. Ei siinä ole ylimentävää. Sen kanssa on vain opittava elämään."

Lisätietoja www.kapy.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi