Keinot on monet

Ennen oli elämä karumpaa, jos kaveri muutti. Ei pantu lasta yksin lentokoneeseen eikä junaankaan kuin pakon edessä. Sitä kai pidettiin tuhlauksena. Tuhlausta oli myös puhua kaukopuheluita, sillä nekin olivat kalliita.

Jäljelle jäivät kirjeet. Niitä jaksettiin kirjoitella ehkä pari vuotta.

Minulta muutti bestis Kanadaan, kun olin vielä alle kouluikäinen. Toinen muutti Haminaan, kun oltiin yhdeksänvuotiaita. Sinne ne haihtuivat, kirjeistä ja satunnaisista tapaamisista huolimatta.

Lapset muuttuvat radikaalisti noina vuosina. Hyvä kaveri voi olla kuin toinen ihminen parin vuoden päästä.

Nykylapsilla on kommunikointikeinoja yllin kyllin, ja matkustamiseenkin suhtaudutaan rennommin.

On skypeä ja meseä, Habbo ja koko sosiaalinen media sekä tietenkin sähköpostit ja tekstiviestit. Kännykällä voi soittaa samaan hintaan Rovaniemelle kuin naapuriin. Ehkä joskus jopa ulkomaille.

Kynnys on matala. Pienet viestit ja muistutukset pitävät huolen siitä, että tuttuus lasten välillä säilyy, vaikka tiivis ystävyys olisikin katkolla.

Joskus vanhatkin konstit saattavat juolahtaa mieleen.

Tyttäreni sai yhtäkkiä päähänsä kirjoittaa kirjeen hyvälle ystävälleen, joka muutti kolme vuotta sitten toiselle paikkakunnalle. Tarroilla koristellut kirjeet kulkevat yhä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi