6.12.2009 3:00
Kirjailija Mirjami Hietala piti modernin mummonmökkinsä rakennuttamisesta päiväkirjaa. Merkinnöistä kehkeytyi romaani Valkoiset lautalattiat.
Tarina on matka rakentamisen monimutkaiseen maailmaan, jossa maallikko tuntee itsensä tietämättömäksi ja avuttomaksi. Eteen tulee mitä kummallisimpia asioita maaperänäytteistä rossipohjiin.
Hietala kuvaa, kuinka vaikeaa on hahmottaa piirustuksia. Pitäisi esimerkiksi kyetä kuvittelemaan, miten valo tulee asuntoon eri vuorokauden aikoina.
Romaani kuvaa hyvin sitä, kuinka kärsimättömäksi työmaa tekee. Rakennuslupa makaa virastossa tuskatuttavan kauan. Ikkunoita pitää odottaa kuukausikaupalla, vaikka talvi pakkaa päälle. Ja kun ikkunat vihdoin tulevat, rakennusmies rikkoo yhden niistä vahingossa.
Oma lukunsa on materiaalien ja laitteiden valitseminen. Tarjolla on lukemattomia erilaisia wc:n hanoja ja pönttöjä. Vaihtoehtojen seulominen vie viikkoja.
Kaikki ovat arkisia asioita monelle omakotirakentajalle, mutta niitä ei ole aiemmin juuri romaaneissa kuvattu. Ennen suurta urakkaa kannattaa lukea Hietalan kokemukset ja tuntemukset.
Kolmessa polvessa saman katon alla 6.12.2009
Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi