Kolmiodraama

Jokainen tietää jonkun, jolla on vaikeaa anopin kanssa. Mutta miten anoppi ja miniä voisivat tulla paremmin toimeen? Pureudumme viiteen tavalliseen pulmaan.

1. Irti napanuorasta

Moni ongelma liittyy siihen, ettei aikuinen poika ole irtautunut äidistä tai äiti ei ole päästänyt irti pojastaan.

"Kun poika irtautuu äidistään ja alkaa kertoa tärkeät kuulumisensa toiselle naiselle, se on usein iso mullistus", sanoo parisuhdekouluttaja ja parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Liisa Välilä.

"Pojan itsenäistyessä äidin pitäisi löytää elämäänsä tilalle jotain muuta ja rohkaistava poikaansa, että juttele vaimollesi. Samoin pojan pitäisi irrottautua äidistä ja sanoa hänelle, että mulla on nyt tämä oma vaimo tai mies", Liisa Välilä sanoo.

2. Miten se pärjää tuon naisen kanssa?

Anoppi voi pelätä, että pojan parisuhde epäonnistuu. Hän voi myös kokea, että miniä on naisena hyvin erilainen kuin hän itse.

"Olen tavannut anoppeja, jotka ovat ihmetelleet, miksi ovat ilkeitä miniöilleen ja oivaltaneet, että alitajuisesti pelkäävät pojan pettyvän. Takana on ehkä anopin oma kokemus suhteen pettymyksistä", Liisa Välilä kertoo.

Miniän erilaisuus voi herättää anopissa kateutta tai tunteen, ettei tämä ole riittävän hyvä hänen pojalleen.

Tämä on ainakin Sannan kokemus. Hän ei halua kertoa asiasta omalla nimellään.

"Anopillani oli ilmeisesti todella erilaiset odotukset miniälleen kuin mitä olen pystynyt tarjoamaan. Olen kokenut, ettei hän ole koskaan 11 vuoden aikana hyväksynyt minua. En ole enää vuosiin yrittänyt esittää tulevani toimeen hänen kanssaan. Kutsumme häntä kylään vain lasten syntymäpäivinä ja ehkä joulunpyhinä."

3. Osaako se hoitaa noita lapsia? Tuo puuttuu kaikkeen!

Anopin ja miniän suhteessa tapahtuu usein muutos, kun lapsenlapset syntyvät. Silloin erilaiset käsitykset muun muassa lasten kasvatuksesta, rahankäytöstä tai yhteydenpidosta tulevat ilmi.

Näin kävi Sannallekin.

"Kun ensimmäinen lapsi syntyi, anoppi arvosteli jatkuvasti sitä, miten hoidin vauvaa. Hän esimerkiksi sanoi, että tapan lapseni antamalla tälle mikrossa lämmitettyä maitoa."

Liisa Välilä neuvoo, että anopin kannattaa kysyä suoraan, paljonko hän voi olla mukana perheen elämässä ja mitä poika ja miniä häneltä odottavat.

4. Kieli keskellä suuta

Jos miniä on tottunut puhumaan läheistensä kanssa paljon tunteista ja puhuu samalla tavalla myös anoppilassa, muodolliseen keskusteluun tottunut anoppi voi hämmentyä tai loukkaantua.

Oman anoppinsa kanssa Välilä juttelee käsitöistä ja politiikasta, mutta arkipäivän kuulumisista he eivät soittele.

Riitta ei ole anoppinsa kanssa samalla aaltopituudella.

"Lapsuudenperheessäni asioista ja tunteista on aina puhuttu avoimesti, mutta anopin kanssa keskustelu pysyy yleisellä tasolla."

Uusi yhdistävä aihe on tullut Riitan ja hänen miehensä ensimmäisestä vauvasta.

"Nyt kerron paljon lapsemme kuulumisia ja anoppi muistelee ainokaisen poikansa lapsuutta."

Liisa Välilän mukaan yhteisen kielen voi löytää kertomalla itse mahdollisimman tarkasti, mitä ajattelee ja tuntee. Ei kannata olettaa, että toinen vain arvaa.

5. Hyväksy jo se erilaisuus

Tutustumisvaiheen jälkeen anopin ja miniän erilaiset arvot ja näkemykset tulevat esiin. Heidän kannattaakin tähdätä kunnioittavaan aikuisten naisten suhteeseen.

75-vuotias anoppi Eila ja 40-vuotias miniä Nina uskovat, että heidän hyvän suhteensa syynä on juuri molemminpuolinen arvostus.

"Emme ole koskaan kilpailleet, eikä anoppi ole antanut ymmärtää, etten olisi riittävän hyvä hänen pojalleen", Nina kertoo.

Jos anoppi ja miniä eivät ole hyväksyneet toistensa erilaisuutta, he voivat pettyä, loukkaantua ja julistaa sodan toisiaan vastaan.

On tavallista, että miniän ja anopin suhteessa on helppoja ja vaikeita aikoja. Toimivan suhteen pohjalla on kuitenkin aina jonkinlainen kunnioitus toista kohtaan.

Jos kaikki konstit on jo kokeiltu, tässä armahdus: anopin tai miniän kanssa ei tarvitse yrittää tulla toimeen väkisin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi