Koulukodissa ei saa rakastua – periaatteessa

Outamossa asuu Helsingin vaikeimpia lapsia

 Tiedätkö, miten tehdään tatuointi?

Tarvitaan nuppineula, hakaneulakin käy. Ja mustaa silmänrajausväriä. Ensin piirretään kuvio. Sitten tökitään neulalla kuvion rajoja ja töpötetään eyelineriä rikkinäiselle iholle monta kerrosta.

"Käsi turpoaa ja vuotaa verta, sattuu, muttei kauan", kertoo 15-vuotias Laura.

Hänellä on tatuointi, kuten monella muullakin koulukodin tytöllä. Yhdellä on tähti käsivarressa, toisella s-kirjain niskassa ja kolmannella puolivalmis kukkakuvio sääressä.

"Jäi kesken. Meidän piti mennä katsomaan Salkkareita."

Tatuointien tekeminen on yksi keino kuluttaa aikaa Outamon oppilaskodissa. Se on Helsingin kaupungin koulukoti, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Lohjan keskustasta.

"Käydään koulussa ja ollaan. Ihan niin kuin kotonakin", kertoo 17-vuotias Mirella.

Punaisia ja valkoisia puutaloja, rantasauna, nurmikko ja järvimaisemassa kaikuva nauru.

Täällä asuvat Helsingin ehkä vaikeimmat nuoret. Ne, joita ei huolita enää muualle.

"Lohja on perseestä", hymähtää 14-vuotias Sarita.

No, ainakin se on tarpeeksi kaukana Helsingin houkutuksista, jotta peruskoulun saa käytyä loppuun. Ja tarpeeksi lähellä, jotta välejä vanhempiin voidaan kunnostaa. Ne ovat oppilaskodin tavoitteita.

"Moni lapsi on täällä ilman omaa syytään. Toisaalta vanhempiakaan ei voi automaattisesti syyttää, täällä on paljon hyvien perheiden lapsia. Jokin on vain mennyt pieleen, lapsi on ajautunut sivuraiteelle ja ongelmat ovat alkaneet kasaantua", vs. johtaja Rolf Widercrantz sanoo.

Kasaantuminen tarkoittaa koulunkäyntiongelmia, käytöshäiriöitä, huumeita ja alkoholia, psyykkisiä ongelmia, joskus väkivaltaa ja rikoksia, masennusta ja apatiaa.

"Kun tulin tänne, niin kädet vaan tärisi kun jännitti. Mutta kaikki olikin helpompaa, sai oman huoneen ja laittaa julisteita", 14-vuotias Riina kertoo.

Outamossa on 34 paikkaa, ja ne ovat jatkuvasti täynnä. Jonossa on neljä nuorta, ja toisten neljän sijoituksesta neuvotellaan.

Tyttöosastolla haisee hiuslakka. Innostunut kihinä johtuu siitä, että tytöt ovat lähdössä Lohjalle shoppailemaan.

Citymarketiin, Hennes&Mauritziin, Vero Modaan ja Asseriin.

Nuoret saavat itse ostaa vaatteensa, mutta valinnat suunnitellaan ohjaajien kanssa. Oppilaskoti antaa vaaterahaa 120 euroa syksyllä ja keväällä sekä 50 euroa kesällä.

"Laitoin ripsiväriä, poskipunaa ja kulmakarvoihin väriä", Mirella luettelee.

Lohjaa varten ei tarvitse meikata paljon. Toista on perjantaisin, kun lähdetään viikonlopuksi Helsinkiin. Silloin osaston herätyskellot soivat kuudelta, eivätkä opettajat meinaa tunnistaa naisiksi maalattuja tyttöjään.

Viikonloput eivät ole lomia vaan kotiharjoitteluja. Niissä opetellaan elämään uudella tavalla vanhoissa ympyröissä: kotona, Steissillä, Itiksessä ja Columbuksessa.

Harjoittelut suunnitellaan yhdessä vanhempien, lasten ja ohjaajien kesken.

"Mun mummi on töissä vanhainkodissa. Olen miettinyt, että lähihoitaja voisi olla hyvä duuni", Laura miettii.

Outamosta pääsee kotiin, vaikka vanhempien omat asiat eivät olisikaan kunnossa.

"Joskus vien viikon aikana kertyneet pullot kauppaan. Viimeksi sain yli kaksi euroa, mutta mun piti ostaa ruokaa, kun mutsi oli unohtanut käydä kaupassa", Laura kertoo.

Usein joku kaveri houkuttelee ryyppäämään, Juuli kertoo. Ei kannata lähteä. Jos mokaa, seuraavana viikonloppuna ei pääse Helsinkiin.

"On kivaa vaan olla äidin kanssa, tai pikkusiskon. En tajua miten joku voi olla niin tyhmä, että jää mokaamisesta kiinni ", Sarita sanoo.

Varsinkin päihdeosastolla seula on tiukka. Huumetestejä otetaan aina, kun on syytä epäillä niiden käyttöä.

"Periaatteessa lähes jokaisen kotiharjoittelun jälkeen", vs. apulaisjohtaja Esa Vierikko sanoo.

Joskus joku yrittää tuoda huumeita osastoille. Viimeksi pari kuukautta sitten poliisikoira löysi kannabista.

Poliisi vei huumeet ja tapauksesta käynnistyi normaali rikosprosessi.

Outamo on laitos, ja laitoksissa on tiukka päivärytmi. Alueelta ei pääse pois ilman ohjaajaa, ja silloin tällöin joku kyllästyy. Ottaa hatkat.

Yleensä hatkaaja jää omille teilleen viikonloppuna ja palaa Lohjalle tarpeeksi rellestettyään. Kaksi vuotta Outamossa asunut 16-vuotias Johanna on lähtenyt vain kerran.

"Tuntui yhtäkkiä, että nyt riittää. Pakattiin Juulin kanssa laukut, käytiin sanomassa ohjaajille ja lähdettiin kävelemään. Päästiin pari kilometriä, kun poliisit tulivat. Istuin vesilammikkoon, olin niin surullinen. Juuli luuli, ettei poliisit nähneet sitä ja lähti juoksemaan metsään. Se löytyi huussista, oli mennyt sinne piiloon."

Rakastuakaan Outamossa ei periaatteessa saa.

"Mutta vaikea sitä on estääkään", Vierikko sanoo.

Outamossa asuvat Johanna ja Ville ovat olleet yhdessä kaksi vuotta, kihloissa vuoden. 18-vuotias Ville käy ammattikoulua Lohjalla, Johanna sai juuri peruskoulun loppuun.

"Nyt hain yhteishaussa tarjoilijakouluun. Haastattelu kesti vain kymmenen minuuttia. Toivottavasti pääsen."

Johannan elämä sujuu hyvin. Hän muuttaa kesäkuussa takaisin äidin luo. Omaan asuntoon sitten jossain vaiheessa. "Äiti oli aluksi surullinen, kun en voinut asua kotona, mutta toisaalta iloinen, että Outamossa mulla oli parempi olo."

Johanna haaveilee ammatista, jota voisi tehdä missä päin maailmaa tahansa. Hän on käynyt vain Ruotsissa.

"Voisin kiertää vaikka kaikki maailman maat. Ja perustaa Villen kanssa perheen."

Tyttöjen nimet on muutettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi