Kumpi maksaa?

Rahan käyttöä kannattaa suunnitella, vaikka siitä ei olisi pulaa

 Ihmiset voivat elää samassa huushollissa vuosikausia tietämättä, mihin kumppani rahansa käyttää. Mikäpä siinä, jos rahat riittävät, voi ajatella.

Moni ei kuitenkaan tiedä edes sitä, mihin omat palkkarahat käsistä valuvat, tai kuinka paljon vuodessa menee vaikkapa autoon tai vakuutuksiin.

Jos puolisoa kalvaa epämääräinen tunne siitä, että perheen yhteiset kulut jakautuvat epätasaisesti, syntyy helposti eripuraa.

Suomalaiset haluavat parisuhteessakin pitää rahansa erillään, kertoo Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimus. Suurista menoista, kuten asumisesta, huolehditaan kuitenkin sovitusti yhdessä. Siitä ei ole kovin pitkä matka rahankäytön suunnitteluun, eikä siihen tarvita kirjanpidon opintoja.

Suunnittelu kannattaa, olipa rahaa paljon tai vähän. Nordean tutkimuksen mukaan osalla suomalaisista kotitalouksista on kuukaudessa vain 50 euroa ylimääräistä rahaa. Viidelläkympillä ei pesukonetta korjata, autosta puhumattakaan.

Jokainen tietää melko tarkasti, kuinka paljon rahaa tilille kolahtaa palkkapäivänä. Helppoa on selvittää myös säännöllisten laskujen eräpäivät ja summat.

Suunnitteluun kannattaa varata aikaa. Kun palkkakuitit ja tiliotteet ovat koossa, istutaan vain puolison kanssa pöydän ääreen.

Perheen tulot kannattaa selvittää aluksi. Nettopalkan ja -palkkioiden lisäksi tuloihin kuuluvat asumistuki, elatusapu, lapsilisät ja mahdolliset eläkkeet.

Menopuolelle kirjoitetaan kaikki laskut.

Sinne kannattaa listata myös muut säännölliset menot, kuten parturikäynnit ja lääkeostokset.

Sitten on päätettävä, ovatko menot yhdessä maksettavia vai henkilökohtaisia.

Yhteisiä kuluja ovat selvästi sellaiset, joista myös nautitaan yhdessä, kuten asuminen, ruokailu kotona, vakuutukset, sähkö ja lasten menot.

Muutaman kerran vuodessa tulevat laskut, kuten sähkö ja vakuutukset, kannattaa jakaa kuukausieriin, jotta kuukausibudjetin arviointi helpottuu.

Jos ei tiedä, paljonko rahaa ruokaan menee, summan voi arvioida, kun säästää kuitit parin viikon ajalta.

Pesukoneen rikkoutumisen tai muun yllättävän menon varalta on hyvä laittaa rahaa sivuun.

Pahan päivän varana kummankin kannattaa pitää kuukauden nettopalkkaa vastaava summaerillisellä tilillä.

Yhteiseen budjettiin tulisi laskea myös säästäminen asuntoa tai kesämökkiä varten.

Kun yhteiset kulut lasketaan yhteen, saadaan summa, jonka verran palkasta täytyy varata yhteisiin menoihin.

Jos molemmat saavat palkkaa suurin piirtein yhtä paljon, kulut voi jakaa tasan. Toisinkin voi sopia, varsinkin jos toinen ansaitsee selvästi vähemmän kuin toinen.

Laskujen hoitamista varten on kätevää perustaa yhteinen tili, jonne osuutensa voi ohjata automaattisesti omalta palkkatililtä.

Yhteiseen käyttöön tarkoitetut tulot, kuten asumistuki, kannattaa myös ohjata yhteiselle tilille. Vielä pitää sopia, kumpi hoitaa yhteisten laskujen maksamisen.

Yhteiselle tilille voi myös ottaa pankkikortteja, joilla voi maksaa yhteisiksi sovittuja ostoksia, kuten ruokaa.

Kun käteen jäävästä palkasta on vähennetty yhteisiin kuluihin tarkoitetut rahat, loput jäävät henkilökohtaisiin menoihin. Niillekin kannattaa tehdä oma budjetti.

Kosmetiikka- ja vaateostokset, parturikäynnit ja harrastusmenot vaihtelevat kuukausittain, mutta ne voi yrittää arvioida. Henkilökohtaisia menoja ovat myös kännykkälaskut ja bussiliput, ellei toisin sovita.

Omien säännöllisten menojen jälkeen jäävä summa on ylimääräistä omaa rahaa. Sen voi hyvillä mielin säästää tai vaikka tuhlata, jos budjetti on tehty huolellisesti. Siitä maksetaan ravintola- ja kahvilakäynnit sekä elokuvaliput ja jääkiekkomatsit.

Kun rahankäyttö on hallinnassa, näkee mihin on varaa. Lomamatkojen ja asunnonhankinnan suunnittelukin on helppoa.

Myös kuluja on helpompi karsia, kun tietää, mihin palkka menee. Eikä tarvitse muistella kaupan kassalla sitä, kumpi viime viikolla maksoi mitäkin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi