"Kun isää ei ole, miten sitä voisi kaivata?"

Ai, anteeksi", ihmiset pahoittelevat, kun Laura Hotti kertoo, että hän ei tunne isäänsä.

25-vuotias Hotti itse ei ole pahoillaan. Hän on tottunut isättömyyteen.

Kun Hotin äiti oli raskaana, isä ilmoitti, ettei halua osallistua lapsensa elämään.

Isä ei ole kuollut. Kun Hotti oli kuusivuotias, hän tapasi isänsä espoolaisessa kauppakeskuksessa.

"Muistan, että näin pitkän miehen ja menimme syömään hampurilaista. Hän puhui jotain eläintarhaan menemisestä. Olin äidille todennut, että en halua olla tekemisissä isän kanssa. Olin jo niin tottunut siihen, ettei ole isää. Mies tuntui hirveän vieraalta."

Hotti ei koe jääneensä paitsi mistään, vaikkei hänellä ole ollut isää. "Äiti on kaikki kaikessa. Olemme matkustelleet paljon, meillä on ollut hienot asunnot, ja olen saanut harrastaa. Äitienpäivää on vietetty kahdesti vuodessa."

Vaikka isää ei ole näkynyt, hän ei ole ollut kielletty puheenaihe. Äiti on välillä huomauttanut esimerkiksi Lauran jääräpäisyydestä ja kasvonpiirteistä, jotka ovat isän perua.

"Äiti ei ole halunnut mitään salata. Siitä lähtien, kun olin pieni, hän on selittänyt, miksi asiat menivät näin. Ymmärrän silti, jos joku ei halua kertoa lapselleen tämän biologisesta isästä. Siinä on pelko, että lapsi lähtee etsimään isäänsä mutta tulee torjutuksi."

Isänsä nykyisestä elämästä Hotti ei hirveästi tiedä. Isällä on ehkä perhe ja Hotillakin siten sisaruspuolia, jotka eivät luultavasti tiedä siskopuolestaan.

Hotti tietää isänsä nimen. Hän voisi koska tahansa selvittää yhteystiedot muttei halua.

"Kyllä siihen on pieni kynnys. Mitä sille sanoisin? Missä olet ollut 25 vuotta elämästäni? Miten pystyisin kaipaamaan jotain sellaista, mitä mulla ei ole koskaan ollutkaan?"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi