"Lapsena olin ulkopuolinen"

Vuonna 1984 Pertti Andersson palasi Suomeen parinkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän alkoi miettiä myös suhdetta isäänsä. Jokin askarrutti.

Andersson löysi sosiaaliviraston arkiston papereista äidin salaisuuden.

"Äitini tutustui isääni nuorena naisena Helsingissä. Kahden vuoden seurustelun jälkeen he menivät kihloihin. Kun synnyin, ilmeni, että isäni oli naimisissa toisen naisen kanssa. Äitini jäi yksin minun kanssani."

Tieto auttoi Anderssonia ymmärtämään rikkinäistä lapsuuttaan. Sitä, miksi hänet oli syntymän jälkeen sijoitettu Sofianlehdon ensikotiin ja sieltä Tikkurilan lastenkotiin.

Myöhemmin äiti tutustui Andersson-nimiseen mieheen, joka lopulta adoptoi Pertin. "En ehtinyt tutustua Anderssoniin, sillä hän kaatui 1944 sodassa. Minut lähetettiin Ruotsiin."

Anderssonin varsinainen perhe-elämä alkoi, kun hän palasi 8-vuotiaana Ruotsista äitinsä luo.

"Naiset ovat minut kasvattaneet. Lapsena tunsin itseni ulkopuoliseksi. Tuntui pahalta, kun halusi jakaa jotain isän kanssa, mutta siinä ei ollutkaan isää paikalla."

"Elettiin aikaa jälkeen sodan. Moni lapsi oli isätön. Meillä isättömillä on usein ollut joku, joka on kannustanut. Kavereiden isät olivat mulle tärkeitä. Siihen aikaan myös talonmiehet olivat sellaisia. Ne kannustivat ja pitivät jöötä leskiäitien lapsille."

Biologista isäänsä Pertti Andersson, 72, ei koskaan tavannut. Näyttelijänä ja sirkustirehtöörinä työskennellyt isä kuoli 1985.

Andersson on vanhempana työstänyt isättömyyttään ja miehenä olemista. Apuna on ollut muun muassa kansalaisjärjestö Miessakit.

"Vaikka minulla ei ole isää ollut, en sen takia ole huonompi kuin kukaan muu. Mulle on vain käynyt tällä lailla."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi