Lapset takaisin luontoon!

Lasten villit ja vapaat metsäleikit ovat käyneet harvinaisiksi

 Päiväkodin metsäretkellä hoitajat huomasivat, etteivät esikoululaiset pysy kunnolla pystyssä epätasaisella polulla.

Lapset olivat tottuneet kävelemään vain asfaltilla, eikä tasapaino ollut päässyt kehittymään. Niinpä hoitajat rakensivat sisälle keinopolun, jolla lapset saivat harjoitella sisätiloissa ennen metsään menoa. Esimerkki ei ole Japanista eikä Yhdysvalloista vaan Suomesta.

Lähimetsien katoaminen kaupungeista on ekopsykologi Kirsi Salosen mukaan suurin syy siihen, etteivät lapset enää liiku luonnossa. Vielä sukupolvi taaksepäin pihoilta pääsi suoraan takametsään, jossa sai seikkailla vapaasti ja rakennella vaikka majoja.

"Kun metsät ovat kauempana, vanhemmilta vaaditaan viitseliäisyyttä, jotta he veisivät lapsia luontoretkille varta vasten", Salonen sanoo.

Lapset harrastavat yhä enemmän sisäleikkejä, tietokonepelejä sekä television ja videoiden katselua. Salosen mielestä se on harmi, sillä luonnossa olemisella on selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin.

"Tutkimusten mukaan luonnossa oleminen laskee verenpainetta, normalisoi sydämen sykettä ja rentouttaa. Stressi vähenee jo maisemakuvia katseltaessa."

Läheltä voi saada verrattomia elämyksiä vähällä vaivalla.

Ekopsykologien viesti vanhemmille kuuluu: vaikka on hienoja puuhamaita härveleineen ja Thaimaan-matkoja, läheltäkin voi saada elämyksiä, joilla on lapselle suuri merkitys.

Tarvitaan ennen muuta tunnepohjainen luontokokemus, jotta lapsi alkaa toiminnassaan ottaa huomioon luonnon suojelemisen ja sen arvon. Pelkkä tieto ja asennekasvatus eivät riitä.

Yhdysvalloissa ekopsykologian tutkijat ovat huolestuneet kaupunkilaislasten luontosuhteen lähes täydellisestä katoamisesta. Yhdysvaltalainen toimittaja Richard Louv on koonnut kirjaansa Last Child in the Woods alan tutkimuksia ja puhuu lasten luontoyhteyden puutostilasta.

Louv viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan vähäinen kosketus luontoon näivettää lasten kykyä aistia ympäristöä, edesauttaa tarkkaavaisuushäiriöitä sekä fyysisiä ja henkisiä sairauksia, kuten masennusta.

Vastaavasti useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että luonnossa oleskelu lieventää tarkkaavaisuushäiriöstä ja masennuksesta kärsivien lasten oireita.

Ekoterapiaan ja ympäristökasvatukseen erikoistunut psykologi Riitta Wahlström on saanut samansuuntaisia tuloksia vetämillään luontokursseilla ja leireillä.

Tänä kesänä hän kokeili luonnon rauhoittavia voimia 10–13-vuotiaiden poikien viikon kestäneellä luontoleirillä yhdessä Kaija Virjosen kanssa.

Osa pojista tuli kriisiperheistä, ja he olivat kokeneet huostaanoton tai vanhempien avioeron. Meno oli aluksi raisua ja levotonta.

"Leirillä tehtiin kahdesti päivässä ohjattuja luontoharjoituksia, ruokailtiin ulkona ja osa ruoasta loimutettiin yhdessä nuotiotulella", Wahlström kertoo.

Televisiota ei avattu leirillä lainkaan ja radiotakin kuunneltiin vain iltaisin lyhyitä aikoja.

Luontoleirin jälkeen ulkopuolinen psykoterapeutti haastatteli osallistujat.

Tulos oli, että luonnossa olo uiden, retkeillen, kalastaen tai muulla mieluisalla tavalla oli vaikuttanut rauhoittavasti ja tasapainottavasti.

"Kolmantena päivänä huomasi, että levottomimmatkin pojat rauhoittuivat. Luonto alkoi vaikuttaa", Wahlström uskoo.

Luonto eheyttää niin mielen kuin kehonkin. Luontokokemusten tarjoaminen lapsille on Wahlströmin mielestä helppoa ja hauskaa.

"Puistoista, lähimetsistä, merien ja järvien rannoilta saavat hyvää oloa niin vanhemmat kuin lapsetkin", hän toteaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi