Lapsi valvottaa, vanhemmat sekoavat

Yö toisensa jälkeen huutava lapsi voi väsyttää vanhemmat lähes hulluuden partaalle

 Vauva heräilee syömään joka yö tunnin välein, eikä äiti ehdi välissä edes kunnolla nukahtaa.

Toisessa perheessä taapero karkailee pitkin yötä sängystään eikä ymmärrä, miksi vanhemmat ovat herätyksistä vihaisia.

Tervetuloa lapsiperheen arkeen!

Vastasyntynyt ei erota vuorokaudenaikoja toisistaan vaan vaatii ruokaa tai huomiota silloin, kun siltä tuntuu. On tavallista, että vauva heräilee öisin hyvinkin tiheästi.

Moni vauva kärsii myös vatsavaivoista eli koliikista, jolloin kovaääninen voi itku voi pitää hereillä oman perheen lisäksi naapureitakin.

Vanhemmille unien jatkuva keskeytyminen on raskasta, mutta varsinaisista uniongelmista aletaan puhua vasta pikkuvauvavaiheen jälkeen. Lääkärien mukaan noin puolivuotias lapsi on valmis nukkumaan läpi yön ilman ruokailuja, eikä yösyötöistä vieroittamista pitäisi sitä ennen edes yrittää.

Puoli vuotta pätkäunia käy kenen tahansa voimille, mutta monessa perheessä koko yön kestävistä unista voidaan haaveilla vasta vuoden tai kahden kuluttua.

Äitien ja isien kokemukset valvotuista öistä ovat rankkoja. Näin kertoo esikoisensa vauva-ajasta nyt kolmevuotiaan pojan äiti, jonka puolitoistavuotias kuopus pitää huolen, ettei perhe edelleenkään nuku kokonaisia öitä:

"Kahden viikon iässä hänellä alkoi koliikki. Lapsi huusi selkä kaarella joka ilta puoli kahdeksasta aamukolmeen. Välillä hän nukahti hetkeksi tai imaisi vähän rintaa, muttei muistaakseni varsinaisesti syönyt. Joskus lapsi huusi viiteen aamulla. Ajan mittaan huutoaika lyheni aamuyön puolelta ensin kello kahteen, sitten yhteen, ja reilun kahden vuoden iässä koliikki vähitellen loppui."

Toisinaan käy niin, että lapsi nukkuu noin puolivuotiaaksi asti siedettävän hyvin, ja vaikeudet alkavat vasta siinä vaiheessa, kun aikuinen jo elättelee toiveita normaalista nukkumisesta.

Tästä on kokemusta äidillä, jonka kaksivuotias tytär piti palauttaa omaan sänkyynsä pahimmillaan 60 kertaa yössä:

"Koko yö käytiin vartin tai puolen tunnin välein rauhoittelemassa. Se oli hirveää, kun aamulla piti mennä töihin. Istuin lattialla ja itkin suoraa huutoa. Lapsikin itki. Joskus makasin sängyssä yöllä ja mietin, että elämässäni on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että tapan itseni, ja toinen se, että tapan tuon pennun."

Kun yöt jatkuvat rikkonaisina ensimmäisen puolen vuoden jälkeen, kyse on useimmiten uniassosiaatio-ongelmasta.

Uniassosiaatio tarkoittaa sitä, että lapsi on tottunut nukahtamaan tietynlaiseen tilanteeseen, kuten vanhemman syliin, viereen tai rinnalle. Toisille uniassosiaatio voi olla tutti tai se, että äiti seisoo sängyn vieressä. Kun lapsi yöllä havahtuu unestaan, hän ei osaa nukahtaa uudelleen ilman samaa tilannetta.

"Vauvoilla uni kevenee noin tunnin välein. Vauva herää ja alkaa itkeä, kun nukuttamisrituaali ei ole enää päällä. Usein vauva vaatisi etenkin rintaa yöllä tunnin välein, koska on nukahtanutkin imetykseen", lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä sanoo. Hän on tutkinut pikkulasten unihäiriöitä.

Kierteen katkaisemiseksi erilaiset unikoulumenetelmät perustuvat siihen, että lapsi opetetaan nukahtamaan itsekseen, ilman mitään "palveluja".

Takavuosina unikoulu tarkoitti sitä, että vauvan annettiin huutaa yksin sängyssään, kunnes hän nukahtaa. Saarenpää-Heikkilän mukaan huudattamista ei nykypäivänä suosittele enää kukaan.

Nyt suositaan tassukouluksi kutsuttua menetelmää, jossa lapsen itkuun reagoidaan herkästi, mutta kevyen rauhoittelun eli "tassuttelun" jälkeen hänet jätetään jälleen nukahtamaan itsekseen.

Unikoulusta oli apua myös kaksivuotiaan yökukkujan perheessä. Kun sairaudet ja allergiat oli lääkärin vastaanotolla suljettu pois, vanhemmat saivat ohjeet lapsen nukuttamiseen – tai tarkemmin ottaen siihen, ettei lasta enää erityisesti nukutettu:

"Taika oli se, että iltarutiinien, unilaulujen ja suukkojen jälkeen hän jäi itsekseen nukahtamaan.

Ensimmäisenä iltana nukahtaminen kesti kaksi tuntia, joista ensimmäisen puoli tuntia lapsi huusi kuin syötävä. Seuraavat puolitoista tuntia hän juoksi meitä karkuun ympäri asuntoa, mutta nukahdettuaan nukkui koko yön. Seuraavana iltana huutoa kesti enää kaksikymmentä minuuttia.

Nyt lapsi on nukkunut jo viisi kokonaista yötä, kun ennen unikoulua kokonaisia öitä oli yhteensä viisi koko lapsen elämässä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi