Luumuja syötetään väkisin, vanhempia haukutaan ja kaatuneelta kysytään "mitäs löysit"

HS pyysi lukijoita kirjoittamaan kiusaamisesta. Julkaisemme ohessa kirjeitä tiivistettynä.

"Olin päiväkodissa sijaisena.

Lasten vanhempien taloudellinen asema määräsi, kuinka lasta kohdellaan. Joitain ei lohdutettu, jos heitä sattui tai tuli ikävä äitiä. Sanottiin vain, että se nyt on tuollainen. Kun menin lapsen luo, sanottiin, että 'sinä olet vieras lapselle, et voi mennä'.

Vanhempia myös syyllistettiin, esimerkiksi jos lapsi ei halunnut jäädä päiväkotiin. Vanhemmista puhuttiin alentavasti lasten kuullen."

Koti on kullan kallis

"Hakiessani lastani päiväkodista sain kuulla, ettei hän syö kaikkia ruokia. Kerroin, että vauvana lastentautien professori oli ohjeistanut meitä vanhempia välttämään suurta määrää ruoka-aineita.

Jonkin ajan kuluttua taas kerrottiin, kuinka tarhassa on tapa, että kaikkea on maistettava. Toistin, että ruoka-aineita on jouduttu rajaamaan.

Mieheni ja minut kutsuttiin keskusteluun. Ratkaisuna tarjottiin syömään pakottamista, johon emme antaneet lupaa. Lisäksi kehotettiin käymään perheneuvolassa.

Kerran pääsin töistä pari tuntia normaalia aiemmin. Lapset olivat pihalla, mutta tyttöäni ei näkynyt. Menin sisälle. Ruokapöydän ääressä istui tyttöni, poskilla valuivat kyyneleet. Lautasella oli luumu, vieressä seisoi uhkaava aikuinen:

'Nuolase, nuolase edes!' En puhunut mitään, vaan nostin tyttäreni syliini ja lähdimme. Jäin töistä pois.

Tyttäreni on nyt 27-vuotias. Kerran hain lastenlastani hoidosta: 'No hei, mitenkäs on, kun Arttu ei suostu maistamaan tomaattia. Kun meillä on tapa, että. . .' Ei voi olla totta, eikö mikään ole muuttunut!"

Ei luumua, ei silakkaa

"Lapsen on vaikea ymmärtää, miksi joutuu kiusaamisen kohteeksi, jos ei ole tehnyt mitään näkyvää pahaa ja etenkin, kun kiusaajina ovat hoitajat.

Minut otettiin silmätikuksi. Vanhempiani haukuttiin minulle, puhettani mitätöitiin ja minut nolattiin muiden edessä. Sen jälkeen muut eivät enää halunneet olla kanssani.

Aloin voida huonosti. En voinut syödä ruokaa, vaan oksensin heti.

Erään tapahtuman muistan kirkkaasti. Seisoimme tulevan kouluni pihalla. Katselin taloa ja sanoin, että tänne minä sitten tulen. Hoitaja tokaisi, että 'jos sinä nyt niin pitkälle edes pääset'. Millainen ihminen sanoo näin ekaluokkalaisuudesta haaveilevalle lapselle?"

Päiväkotilainen 20 vuoden takaa

"Painajainen käynnistyi, kun helsinkiläiseen päiväkotiimme tuli uusi johtaja. Käynnistyi voimallinen uudistaminen. Missä ennen leivottiin, siellä laadittiin nyt lasten portfolioita. Askartelu vaihtui miellekartoiksi.

Tarhasta tuli varhaispedagoginen puuhamaa. Uuden johdon myötä rutiinit heitettiin romukoppaan.

Häiriköiviin lapsiin ei puututtu. 'Aina on kiusattu', oli hoitajien iskulause. Huumorin nimissä lapsia kohdeltiin ronskisti. Itkevälle kaatuneelle lapselle naurettiin: 'Mitäs löysit?'"

Tulevien terroristien tarha

"Kolmevuotiaan lapseni ryhmän hoitaja jäi sairauslomalle. Sijaiseksi tuli ronski eläkkeellä ollut hoitaja.

Pian hoitoon lähtemisestä tuli erittäin hankalaa. Eräs aamu poikani kertoi, että sijainen kiusaa. Kun kysyin miten, hän ei osannut sanoa.

Seuraavana aamuna viedessäni lasta hoitoon oli sijainen töissä. Huomasin hänen toimintansa olevan lasta nöyryyttävää. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, mitä hän sanoi, vaan miten. On vaikea konkretisoida aseman väärinkäyttöä, mutta hän sai lapsen hämmennyksiin. Nähtyään lapsen umpikujassa hän nauroi päälle.

Puhuin asiasta sijaiselle itselleen. Hän nauroi, että vai kokee lapsi tulleensa kiusatuksi. Sijainen sanoi, että hänellä on omat tapansa toimia.

Ahdistavaksi kokemani keskustelun seuraus oli kuitenkin positiivinen. Suhtautuminen ainakin omaan lapseeni oli inhimillisempää."

Mama

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi