Miten monta kieltä!

Lapsesta voi tulla monikielinen viidessä vuodessa, mutta voiko useiden kielten opettelusta olla haittaa?

On lapsia , jotka ovat monikielisiä, koska vanhemmat puhuvat eri kieliä. Jotkut lapset muuttavat vanhempiensa mukana ulkomaille ja heistä tulee monikielisiä. On myös lapsia, jotka aloittavat vieraskielisessä tai kielikylpypäiväkodissa, koska vanhemmat toivovat heistä monikielisiä.

Jotkut ihmettelevät kielten tulvaa: noinkohan lapsi oppii mitään kieltä kunnolla. Provosoiva väite, joka professori Maisa Martinin mielestä pitää vieläpä paikkansa. Hän tutkii Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä toisena ja vieraana kielenä.

Ongelma tosin on sama yksikielisilläkin.

"Eihän kukaan osaa yhtäkään kieltä täydellisesti. Siksi kukaan ei voi olla täydellisesti kaksi- tai monikielinen", Martin huomauttaa.

Mutta eikö kielten vuorottelu ole raskasta?

"Aikuisia se voi ahdistaa, mutta lapsilla ei ole ahdistavia kokemuksia kielten tunneilta. Kielten vuorottelu ei näytä olevan lapsista vaikeaa."

Käsitys monikielisyyden haitallisuudesta on peräisin siirtolaistutkimuksista. Niissä siirtolaisperheiden lapsia verrattiin yhdysvaltalaisperheiden lapsiin. Vertailun tulos ei yllättänyt. Siirtolaisperheiden lapset oppivat huonommin englantia kuin lapset, joiden kotikieli oli englanti. Näin siis yli puoli vuosisataa sitten.

Nyt tiedetään, että jos lapsi saa tarpeeksi apua uuden kotimaansa kielen opiskeluun, hän voi oppia sen yhtä hyvin kuin paikalliset.

Sen sijaan vaarassa voi olla lapsen ensimmäinen kieli, jos vanhemmat eivät huolehdi siitä.

"Lapsen pitäisi päästä lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan äidinkieltään useiden ihmisten kanssa, jotta ilmaisu kehittyisi monipuoliseksi."

Kielten sekoittumista voidaan estää sillä, että yksi aikuinen puhuu lapselle aina yhtä kieltä.

Monikielinen lapsi tottuu valitsemaan kielen tilanteen mukaan. Hän saattaa keskustella kotona paremmin ensimmäisellä kielellä, koulussa toisella kielellä ja kavereiden kanssa kolmannella kielellä.

Kaikkia aihealueita ei tarvitse usealla kielellä hallita, mutta "tunnontarkasta lapsesta voi tuntua pahalta, jos hän ei osaa joka kielellä kaikkea", Martin sanoo.

Tämä tunne on Martinin mukaan pahinta, mitä lapselle voi monikielisyydestä koitua. Muuten siitä on vain hyötyä. Niin on kansainvälisessä kielentutkimuksessa todettu jo 60-luvulla.

Ja kukapa ei moisia etuja lapselleen haluaisi.

Vieraan kielen ympäröimänä lapsi oppii puhumaan uutta kieltä nopeasti, mutta syvempi kielitaito vaatii aikaa. Martin pohtii, että kaksikielisyyden raja voisi kulkea vaikka siinä, että vieraalla kielellä pystyy oppimaan samalla tavalla kuin äidinkieltään puhuvat ikätoverit. Alakouluikäisellä siihen menee viitisen vuotta, nuoremmilla jopa vähemmän.

Jos lapsena on niin kosmopoliitti, että puhuu paria kolmea kieltä, seuraavan kielen oppimista helpottavat kaksi asiaa.

Monikielinen on tottunut tarkkailemaan kielenkäyttötilanteita eri tavalla kuin yksikielinen. Hän myös erottaa sanat ja käsitteet toisistaan.

"Yksikieliselle lapselle kissa on eläin, mutta monikieliselle se on myös sana", kuuluu esimerkki.

Uskotaan myös, että kielet antavat vaihtoehtoja ajatteluun.

"Koska ajatuksia luokitellaan kielen avulla, uusi kieli antaa uuden mahdollisuuden katsoa asioita."

Muut monikielisyyden edut, kuten hyvät uramahdollisuudet, jo tiedetäänkin. Mutta on vielä yksi: on tutkittu, että kaksikieliset elävät neljä vuotta pidempään dementoitumatta kuin yksikieliset.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi