23.8.2010 3:00
HS kysyi lapsilta ja nuorilta, miltä asuminen tuntuu vanhempien eron jälkeen.
"Vuoroasuminen on kätevää, pääsee välillä vaihtamaan maisemaa. Kyllä siihen tottuu. Ei mun mielestä parempaa ratkaisua ole."
Poika, 15
"Vanhempani ovat eronneet jo pitkän aikaa sitten. En käy säännöllisesti asumassa isäni luona, mutta silloin, kun itsestäni tuntuu siltä, vietän siellä muutaman päivän. En voisi kuvitella vuoroasuvani kummankaan luona, koska haluan, että minulla on yksi koti."
Tyttö, 14
"Vuoroasuminen on välillä raskasta, kun joutuu ravaamaan kahden paikan väliä. Mutta on silti mukava päästä välillä vakituisen huoltajan luota pois sen toisen huoltajan luokse."
Tyttö, 14
"Vuoroasuminen tuntuu jo osalta normaalia elämää, sillä olen tottunut siihen pienestä asti. Välillä kuitenkin tuntuu, että olisi helpompi jäädä vakituiseen kotiin kuin lähteä taas vaihtamaan."
Tyttö, 15
"Isällä ei ole aina kivaa tai sinne ei jaksa mennä."
Tyttö, 13
"Tylsää se on!"
Poika, 12
"Vuoroasuminen tuntui ihan kivalta, koska sai asua molempien luona, mutta nyt, kun asutaan kaikki taas yhdessä, tuntuu paremmalta."
Tyttö, 6
"Pakkaaminen ja ramppaaminen on ärsyttävää, muuten ihan ok."
Tyttö, 11
"Erillään asuminen ja vähäinen yhteydenpito ovat mahdollisesti muuttaneet käsitystäni miehistä ja vanhemmista yleensä. Saman katon alla asuminen pelkästään oman äidin kanssa muuttaa myös mielipidettä naisista. Ei se silti tunnu yhtään pahalta."
Tyttö, 16
"Mukavalta vuorottelu tuntuu, koska on vaihtelua."
Poika, 13
"Vanhempien ero on mielestäni hyvä asia, vaikka se aluksi raskaalta tuntuikin. Jos omassa kotikaupungissa on ongelmia ja haluaa 'pakoon', niin viikonloppuna ei tarvitse kuin hypätä junaan."
Tyttö, 15
PERHEYksi vai kaksi kotia? 23.8.2010
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi