Oma koti mummolan vieressä

Kun kolme sukupolvea elää lähekkäin samassa pihapiirissä, välien pitää olla tosi hyvät

Pihalla juoksevat Jessica ja Aleksi ovat onnellisen tietämättömiä siitä, mihin oma piha loppuu ja mistä mummolan piha alkaa. Eikä sitä tiedä kaikki täällä asuvat aikuisetkaan. Raja-aitoja tonttien välillä ei ole.

"Rakensimme lapsille leikkimökin, joka löysi paikkansa vanhempieni tontin puolelta. Jos istuttaisin puun, en miettisi, tuleeko se meidän vai vanhempieni pihalle. Istuttaisin sen sinne, minne se parhaiten sopii", lasten äiti Kaisa Jalava linjaa.

Kolme sukupolvea elää kahdessa talossa omilla tonteillaan. Piha on päätetty pitää yhteisenä. Kun tilaa on yhteensä parin hehtaarin verran, voi halutessaan vetäytyä myös omaan rauhaan.

"Väljyys on tämän asumismuodon edellytys. En tiedä, onnistuisiko lähekkäin asuminen pienellä tontilla", isoäiti Eeva Janhunen miettii.

Yhteistä tekemistä on paljon ja etenkin kesäaikaan. Jessica on istuttanut mummon kanssa perunoita ja tomaatteja.

Aleksin lempipuuhaa on istua traktorin kyydissä ja leikata ukin kanssa nurmikkoa. Hirsisauna lammen rannalla lämpiää kesäaikaan joka viikko.

"Tämä on sellainen puuhamaa, ettei täältä tekeminen lopu", isä Mikko Jalava sanoo.

Pihalle rakennetussa kesäkeittiössä laitetaan usein yhdessä ruokaa.

"Kun tulemme töistä ja päiväkodista kotiin ja kesäkeittiön piipusta nousee savua, niin mumma on usein laittanut ruuan valmiiksi. Talviaikaan syömme yhdessä viikonloppuisin, lauantaisin tai sunnuntaisin", Kaisa kertoo.

Aluksi hän empi, uskaltaako hän perustaa kotinsa vanhempien naapuriin ja samaan pihapiiriin, josta on jo kerran lähtenyt maailmalle.

Tonttia etsittiin ensin Espoosta. Kaisa oli asunut siellä opiskeluaikana, ja Espoosta pääsisi helposti ajamaan Maskuun, jossa Mikon vanhemmat asuvat.

Kaisan isä Seppo Janhunen kuitenkin ehdotti, että nuoripari ostaisi tontin heiltä. Mikon mielestä idea oli hyvä. Kun tontti oli edullinen ja työpaikat kätevän matkan päässä, taloa ryhdyttiin rakentamaan. Se valmistui 2003.

"Aluksi pelkäsin, että vanhemmat alkavat seurata meidän elämäämme. He käyvät meillä vain kutsuttuina, vaikka me kyllä menemme heille kuin kotiimme", Kaisa sanoo.

"Asumisesta ei tulisi mitään, jollei välit appivanhempiin olisi kunnossa. Jos lapset ovat kipeinä, ei tarvitse aina olla pois töistä, kun lastenhoitaja löytyy naapurista", Mikko miettii.

Syksyllä kolmen sukupolven seurue lähtee yhteiselle etelänmatkalle jo neljännen kerran.

"Kyllä tämä on mennyt kummalliseksi, kun lomallekin pitää mennä yhdessä", ukki Seppo Janhunen sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi