Onkohan sillä adhd?

Ylivilkas pikkulapsi tarvitsee tukea, ei diagnoosia

 Nelivuotias juoksee suuna päänä ympäriinsä eikä jaksa keskittyä mihinkään kuin muutamaksi minuutiksi. Onkohan sillä adhd, vanhemmat miettivät.

Saattaa olla, tai sitten ei. Lapsen adhd:n toteaminen ei ole asiantuntijoillekaan yksinkertaista.

Varsinaisen diagnoosin tekeminen ei olekaan ensisijaista, vaan tärkeintä on antaa ylivilkkaalle tai keskittymisvaikeuksista kärsivälle lapselle oikeanlaista tukea.

"Alle kouluikäisen lapsen kyky säädellä tarkkaavaisuutta on vasta kehittymässä. Se, miten ympäristö auttaa lasta malttamaan mielensä, on äärimmäisen tärkeää", sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksesta.

Vanhempien voi olla hankalaa erottaa tavallista vilkkautta ylivilkkaudesta. Mistä tietää, millainen käytös on vielä normaalia?

Adhd-keskuksessa työskentelevä lastenpsykologi Silve Serenius-Sirve kehottaa kiinnittämään huomiota arjen sujumiseen. Jos lapsi on niin vilkas, että arkisten asioiden yhdessä tekeminen on hankalaa tai mahdotonta, kyseessä voi olla adhd.

Serenius-Sirven mukaan monet adhd-lasten vanhemmat kertovat, että lapsen kanssa on mahdotonta käydä kaupassa tai lomamatkalla.

Joissakin perheissä kodin ulkopuoliset tilanteet ovat lapsen vilkkauden takia niin vaikeita, että vanhemmat pyrkivät välttämään niitä.

Jonkinlaisena mittarina voi pitää myös sitä, pystyykö lapsi keskittymään ja olemaan ylipäätään paikallaan, Serenius-Sirve sanoo.

Etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla vanhempien voi olla vaikea tietää, kuinka hyvää keskittymiskykyä lapselta voi kussakin iässä odottaa.

Kehittyminen on niin yksilöllistä, ettei tarkoilla ikärajoilla varustettuja vaatimuksia ole edes mahdollista määritellä.

Toisinaan pikkulapsen levottomuuden taustalta paljastuu viivästynyt puheenkehitys. Silloin puheterapiasta voi olla apua.

Usein adhd tulee esiin vasta koulussa, kun lapsen odotetaan keskittyvän asioihin, joista hän ei ole kiinnostunut.

Alle kouluikäisenä adhddiagnoosin saavat lapset ovat yleensä erittäin levottomia ja impulsiivisia.

Psykologit eivät suosi diagnoosien tekemistä pienille lapsille, koska tilanne voi aivojen kypsyessä muuttua.

"Jos arkielämän tukitoimet saadaan järjestettyä, ei kannata leimata lasta diagnoosilla, koska häiriö ei ole pelkästään lapsessa, vaan lapsen ja ympäristön yhteispelissä", Nina Sajaniemi sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi