"Phuri käveli meille kuin kotiinsa"

"Yhdessä eletty arki tekee perheen, geenit eivät ole olennainen juttu", pohtivat Bunny ja Mika Taivaloja Espoossa keittiön pöydän ääressä.

He tietävät, että omien piirteiden siirtyminen voi tuntua tärkeältä, sillä kaksoset Senja ja Hector syntyivät lapsettomuushoitojen tuloksena.

"Silloin olimme niin keskittyneitä raskaaksi tulemiseen, ettei adoptio tullut mieleenkään, vaikka nuorempana olin ajatellut sitä mahdollisuutta", Bunny Taivaloja muistelee.

Kolmatta lastaan, Thaimaasta adoptoitua Phuria he odottivat neljä vuotta. "Silloin olisimme kaivanneet tukea palveluntarjoajalta."

Pitkän odotuksen jälkeen äiti tunsi olevansa jopa sitoutuneempi ottolapseensa kuin biologisiin lapsiinsa heti synnytyksen jälkeen.

Perheen ensimmäisenä yhteisenä päivänä Phuri tuntui hakevan turvaa thaimaalaisen autonkuljettajan antamasta sipsipussista, jota hän puristi tiukasti sylissään.

"Jännitimme, kumpaan meistä Phuri kiintyy ensin. Olimme suunnitelleet, että Bunnyyn, ja onneksi niin kävikin", Mika Taivaloja kertoo.

"On hyvä, että Phuri kiintyi ensiksi toiseen meistä. Joskus näkee adoptiolapsia, joille kelpaa kuka tahansa aikuinen."

Ensimmäisenä aamuna Phuri ei antanut tehdä tuttavuutta. Jo ruoka-aikaan lapsi alkoi tottua perheeseensä. "Phuri tiputti kaksi kertaa vesipullon pöydältä. Kun toruin häntä leikistä, sain ensimmäisen hymyn", äiti muistelee.

Iltapäiväpesun jälkeen – yhä sipsipussia puristaen – poika avasi sylinsä ja kipitti halaamaan. "Silloin aloin uskoa, että kyllä tästä selvitään."

Taivalojat olivat tottuneet katseisiin ja kysymyksiin jo kaksosrattaita työnnellessään, silti muiden ehkä tahatonkin tahdittomuus hämmensi.

"Onko tuo sun oma, on todella outo kysymys", Mika Taivaloja huomauttaa.

On neljävuotiaan Phurin kolmas talvi Suomessa. Hän painii sohvalla isoveljensä kanssa ja poukkoilee pikkupojan energialla ympäri asuntoa.

Vilkkaus herätti huomiota neuvolassa, ja pojalle suositeltiin toiminta- ja puheterapiaa.

Phurin äidinkieleksi on kaksikielisessä perheessä tullut ruotsi.

Phurilla ja vanhemmilla ei tietenkään ensin ollut yhteistä kieltä. Se ei silti häirinnyt kotiutumista. "Phuri käveli meille kuin kotiinsa", äiti kertoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi