Potalle pienestä pitäen

Vauvan voi opettaa kuivaksi jo hyvinkin pienenä

 Helsinkiläinen Saku Putkonen vei lapsensa Ruun lavuaarille pissaamaan ensimmäisen kerran, kun tämä oli parikuinen.

"Arvioimme, millaisin välein Ruulla oli vaippa märkänä. Vähän myöhemmin huomasimme, että Ruu heilutti vasenta kättään erityisellä tavalla, kun hänellä oli pissahätä. Kokeilimme pissattamista myös, jos Ruuta alkoi itkettää spontaanisti, ja se auttoi usein."

Pissattamiset tekivät Putkosen mukaan Ruun huomattavasti aiempaa tyytyväisemmäksi.

"Ruu sai myös ruokaa aina halutessaan, ja tämä poisti 'koliikkioireet'."

Vaipattomuudessa on kyse vanhasta perinteestä, joka on levinnyt länsimaihin uudestaan viime vuosina. Monissa osissa Afrikkaa, Latinalaista Amerikkaa ja Aasiaa vanhemmat pissattavat vauvojaan syntymästä asti, eikä vaippoja juuri tarvita.

Ennen 1960-lukua vauvoja pissatettiin täälläkin, mutta sitten levisi käsitys, että liian varhainen potattaminen olisi lapselle haitallista. Lapset käyttävät länsimaissa vaippoja koko ajan pidempään.

Ruu on nyt vähän yli vuoden. Parhaina päivinä yhtään vaippaa ei likaannu, mutta joskus vaippoja voi mennä kymmenenkin. Vaippa varmuuden vuoksi on muutamien vahinkojen jälkeen tuntunut hyvältä idealta.

Jos vanhemmat arvelevat, että lapsella on pissahätä, he nostavat tämän syliin ja pitävät lapsen reisistä kiinni. Samalla he päästävät pss-pss-pss-pissatusääntä.

"Ääni päästetään myös aina, kun huomaamme lapsen pissaavan tai kakkaavan, jolloin lapsi oppii yhdistämään äänen tähän", Saku Putkonen kertoo. Hän ei ole kokenut pissattamista vaikeaksi, vaikka se vaatiikin jonkin verran tarkkaavaisuutta varsinkin aluksi.

"Rutiinin muodostuttua se ei tunnu lainkaan hankalalta, ja on palkitsevaa, kun likaisia vaippoja kertyy vain hyvin vähän."

Paula Bergman on pissattanut molempia lapsiaan ihan pienestä: nyt viisivuotiasta Toivoa kolmiviikkoisesta ja parivuotiasta Onni Aarretta kolmipäiväisestä.

Hän sanoo tehneensä näin kunnioituksesta lapsia kohtaan; hänestä ei ole oikein, että vauva joutuu laskemaan alleen. Kumpikaan ei ole varsinkaan kakannut vaippaan juuri lainkaan. He ovat mieluummin pidätelleet hetken.

"Kun Onni syntyi, olin yksin ja ajattelin, etten jaksa. Huomasin kuitenkin, milloin häneltä oli tulossa kakka, enkä voinut vain odottaa."

Öisin Bergman ei ole pissattanut lapsiaan, mutta kuopuskin on ollut yökuiva jo pitkään.

"Yöpissatuskin varmaan onnistuisi, jos lapsi olisi hyväuninen, mutta on muuten liian hankalaa."

Oma-aloitteisesti Onni Aarre kävi puskapissalla yksivuotiaana, mutta se, koska lapsi oppii kuivaksi, ei Bergmanista ole tärkeä tieto.

"Joillakin tulee stressi siitä, että jokainen pissa pitäisi saada oikeaan paikkaan. Minusta on järkevämpää edetä rennosti ja pissattaa edes joskus, että lapsella säilyy tuntuma siihen, mitä pissahätä on."

Bergman sanoo, että vauvat yleensä vääntelehtivät pissahätäänsä mutta oppivat ennen pitkää, että tuohon tarpeeseen ei vastata. Vanhemmat tulkitsevat tyytymättömyyden näläksi. Parivuotiaana lapset ovat ihmeissään, kun yhtäkkiä pitäisikin pissata pottaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi