Puput, iilimato ja kuollut kala jäivät lasten mieleen

Lahti. Kahdeksanvuotias Viivi Korhonen näki kaksi harmaata pupua loikkimassa asfaltilla viedessään isänsä kanssa autoa huoltoon.

Hän muistaa myös rannalta löytyneen kuolleen kalan, joka haudattiin saunan taakse.

"Se oli pulska, iso kala."

Yhdeksänvuotias Ilkka Nissinen on nähnyt mustan ja pitkän iilimadon luikertelemassa kaislikossa.

Lapset ovat kesäleirillä Lahden Kotiniemessä Alasenjärven rannalla, missä rehevä luonto kuhisee elämää. He innostuvat kertomaan luontokokemuksistaan.

Muistissa on monta mielenkiintoista kohtaamista eläinkunnan kanssa. Myös telttaretket ja majan rakentamiset vanhempien kanssa ovat jääneet mieleen kesälomien kohokohtina.

Leirillä yleinen hupi on katsoa piharatamoista tuleva lapsiluku.

"Kiskase sä toisesta päästä", Elli Moilanen ehdottaa Viiville.

Lehtiruotien päitä jää roikkumaan niin monta, että tytöt arvelevat lehden ennustavan myös tulevat lemmikkieläimet.

Luonto-liiton leirejä vetänyt ja ohjaajia kouluttanut Saara Susiluoto tietää erilaisten öttiäisten viehättävän lähes kaikkia lapsia.

"Oleellista on, että vanhemmat vievät lapsia metsään. Voi vaikka pyydystää kovakuoriaisen lasipurkkiin ja tutkia sitä yhdessä lapsen kanssa", Susiluoto ehdottaa.

Luokanopettajaksi valmistuva Susiluoto on huomannut, kuinka lapsilla on tarve kertoa luontoelämyksistään.

"Lajien tunnistaminen ei ole ollenkaan tärkeää vaan ilon ja innon synnyttäminen."

Susiluoto tapaa yhä enemmän lapsia, jotka eivät käy koskaan metsässä ja joita metsän elämä ei lainkaan kiinnosta.

"Ja meitä on sanottu metsän kansaksi."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi