Satu Kettunen on nähnyt lapsensa vain yhden kerran

Äiti olisi halunnut varmistua, että lapsella on kaikki hyvin. Onneksi internetistä paljastui edes jotakin.

Satu Kettunen, 39, on nähnyt esikoisensa kerran: kolme vuotta sitten, kun lapsi oli täyttänyt 18 vuotta. Tapaaminen oli lyhyt, ja läsnä olivat myös adoptiovanhemmat ja adoptiojärjestön edustaja.

"En saanut tuoda paikalle kahta nuorempaa lastani. Kahdestaan emme saaneet olla hetkeäkään."

Kettusen adoptio oli niin sanottu suljettu adoptio, jossa biologisen äidin kaikki oikeudet lapseen katkeavat. Lapsesta ei anneta mitään tietoa, ei edes nimeä tai asuinpaikkaa.

Kettunen olisi toivonut edes joskus valokuvan ja lyhyesti tietoja siitä, miten menee.

"Halusin vain varmistaa kaiken olevan hyvin. Olisin elänyt yhden kuvan voimalla pitkään. En ikinä ajatellut, että haluaisin lapsen takaisin itselleni."

Hän sanoo, ettei biologinen äiti lakkaa olemasta äiti adoption jälkeenkään. "Lapsi ei unohdu, eikä syyllisyys, joka lapsesta luopumisesta tulee."

Internetin kautta Kettunen on pystynyt seuraamaan esikoisensa elämää. Hän sai lapsen nimen selville sattumalta tämän ollessa parivuotias.

"Kun en saanut mitään tietoa adoptiojärjestelmän kautta, jouduin seuraamaan hänen elämäänsä netin kautta – ja tunsin syyllisyyttä siitäkin."

Avoin adoptio, jossa adoptioperheen pitää antaa lapsesta tietoja biologiselle äidille, olisi Kettusesta hyvä ratkaisu. Nykyään esimerkiksi adoptioita välittävä Pelastakaa lapset vaatii sitä adoptioperheiltä.

Kettunen haluaisi asian kuitenkin lakiin. "Nyt kukaan ei voi pakottaa adoptioperhettä siihen. Tietojen saanti on perheen tahdon varassa."

Hän uskoo, että avoimuus on myös adoptoidun lapsen etu. Silloin lapsen oma tausta ei ole tyhjyys, vaan hän kasvaa tietäen biologisen taustansa.

"Mutta ymmärrän kyllä myös menettämisen pelon, joka adoptioperheillä on."

Kettunen kokee, että hänet painostettiin adoptioon.

Hän alkoi odottaa lasta 18-vuotiaana yhden yön suhteen jälkeen. Neuvolassa hänelle alettiin puhua lapsesta luopumisesta. Missään vaiheessa ei tuettu lapsen pitämiseksi.

Neuvola otti yhteyttä sosiaalitoimistoon vastoin hänen lupaansa. Sen jälkeen viranomaiset alkoivat valmistella adoptiota, Kettunen väittää.

Hän synnytti keisarileikkauksella. Vauva vietiin pois, kun hän oli vielä nukutettuna, ja siirrettiin saman tien toiseen kaupunkiin.

Lain mukaan biologisilla vanhemmilla on kahdeksan viikkoa lapsen syntymän jälkeen aikaa päättää adoptiosta. Kettunen sanoo, että kuuden viikon kohdalla hänet pantiin allekirjoittamaan asiakirjat.

"Sanottiin, että nyt paperit pitää allekirjoittaa, koska lastenkotipaikka olisi niin kallis. Kyse on rahasta, se sanottiin suoraan. Elettiin lamaa."

Kettunen kirjoitti nimensä ja yritti unohtaa tapahtuneen.

Myöhemmin hän kaivoi asiakirjat esiin. Hänen mukaansa niissä on epäselvyyksiä.

Kettunen kokee, että hänet jätettiin tyhjän päälle allekirjoittamisen jälkeen. "Olin nuori ja sekaisin tapahtuneesta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi