Suunvuoro isällekin!

Mies jää syrjään, kun äiti saa kaiken huomion jo odotusaikana

Jyväskylä Kun nainen alkaa odottaa lasta, äidiksi tulevan tuntemukset, kokemukset ja vointi ovat kaikkien huulilla. Monikaan ei muista kysyä: "Mitä isälle kuuluu?"

Tutkija Johanna Mykkänen tietää, että miehillä on kova tarve puhua isäksi tulemisen tunteista. Heillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi tilaisuuksia kokemustensa jakamiseen.

Mykkänen haastatteli kasvatustieteen väitöstutkimustaan varten eri ikäisiä isiä eri puolilta Suomea. Vaikka miesten isäksi tulemisen tarinat erosivatkin toisistaan hieman iän ja elämäntilanteen mukaan, heitä kaikkia yhdisti tarve puhua isyyden herättämistä tuntemuksista.

"Isiä kuunnellaan ihan liian vähän. Yksi haastattelemistani miehistä sanoi, että tämä on niin naisten käsitteillä luotu maailma, että siihen on vaikea päästä sisään.", Mykkänen selittää.

Tutkijan mielestä se, että miehet saisivat purkaa tunteitaan isäksi tulemisesta, vaikuttaisi suoraan myös äidin ja koko perheen hyvinvointiin.

"Jos halutaan oikein tosissaan sitouttaa mies isyyteen ja jaettuun vanhemmuuteen, pitäisi ottaa huomioon myös se, miltä hänestä tuntuu."

Mykkänen ei halua luoda äidin ja isän välille kilpailutilannetta. Itsekin kolmen tyttären äitinä hän ei myöskään kiistä sitä, että niin odotusaikana kuin lapsen syntymän jäkeenkin äidin ja lapsen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää.

"Miehet ovat kauhean hienovaraisia. He eivät halua loukata naisia, koska tietävät, miten tärkeää äitiys heille on. Harva mies rupeaa missään kertomaan siitä, miltä synnytyksessä tuntui."

Lapsen odotus ja tuore vanhemmuus on myös miehille tunteikasta aikaa. Moni mies saa lapsen myötä käyttöönsä aivan uuden tunnerepertuaarin. Tunteet vaihetelvat riemusta ja rakkaudesta ristiriitaisiin ja hämmentyneisiin ulkopuolisuuden kokemuksiin.

"Äiti saa olla väsynyt ja vihainen, mutta isän pitää olla osallistuva ja koko ajan läsnä, tukea äitiä. Isyydelle asetetut vaatimukset ovat aika kovia", Mykkänen sanoo.

Tutkijan mukaan monet miehet pelkäävätkin, etteivät he ole tarpeeksi hyviä isiä. Nykyään miehet eivät enää hae isyydelleen vertailukohtaa edellisestä sukupolvesta. Vaatimukset siitä, mitä isän pitää olla, ovat kulttuurisia.

"Hallitseva ideologisen isyyden malli on sellainen, että pitää olla osallistuva, hellä, läheinen ja hoivaava. Isät vertaavat itseään siihen, mitä he ajattelevat, että heiltä odotetaan."

Isyys on Mykkäsen mukaan muuttunut siinäkin mielessä, että nykyään myös miehet voivat aktiivisesti haluta isäksi ja sanoa sen myös ääneen. Naisten "vauvakuume" voisi olla miehillä "isääntymisen halua".

"Se kuvaa vauvakuumetta paremmin sitä, että miehet haluavat olla lapselle isänä, elää arjessa mukana ja touhuta lapsen kanssa."

Vanhemmuuden tukeminen jää tutkijan mielestä helposti vain korulauseeksi, jos koko perheen hyvinvointiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota jo ennen lapsen syntymää.

Mykkäsen mukaan isäksi tulevalle voi olla kova pettymys, jos häntä ei neuvolassa huomata ollenkaan.

"Isille pitäisi antaa selkeitä tehtäviä ja heidän kanssaan pitäisi puhua enemmän. Neuvolassa voisi olla myös isäkerta, jonne isä menisi yksin, ilman äitiä. Miehet voisivat myös rohkeammin kertoa, mitä he haluavat ja toivovat."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi