Suvun taloa emännöi noita

Heli Syrjälä, 33, asiakastietosuunnittelija, Halikko:

"Esiäiteihini kuuluu loimaalainen noita Prättäkitti. Häntä pidettiin mahtavana noitana, joka purjehti myllynkivillä ja seisautti kylvöhärät. Hän myös ennusti, että Loimaan kirkko palaa, kun vuosiluvussa on kolme kahdeksikkoa. Ja niin kirkko paloi vuonna 1888.

Kerran Prättäkitti selvitti tapauksen, jossa eräältä tilalta oli varastettu arvotavaraa. Häntä pyydettiin muuttamaan varas sudeksi. Sudeksi muuttui tilan oma poika Yrjänä, ja tämä eli sutena kolme vuotta.

Kun Prättäkitti kuoli, ja häntä vietiin hautaan, arkku muuttui niin painavaksi, etteivät härät jaksaneet vetää sitä. Hänet piti haudata matkan varteen. Isäni eno osasi kertoa paikankin.

Prättäkitistä liikkuu paljon tarinoita. Niiden mukaan hän eli 1600- tai 1800-luvulla. Kukaan ei tiedä varmaksi, kuka hän oli ja mitkä tarinat ovat totta. Sana prättäkitti viittaa kovaääniseen, riitaisaan ihmiseen. Minulla se herättää mielikuvan vahvasta emännästä, joka sanoo kun pitää sanoa.

Luulen, että tarinat Prättäkitistä ovat saaneet alkunsa naisesta, joka on osannut kansanparannusta tai säänennustamista. Kun mukaan on sekoitettu naapurikateutta karjaonnesta, jutut ovat saaneet vauhtia.

Löysin artikkeleista viitteitä siitä, että Prättäkitti olisi asunut Tepon tilalla, joka oli suvullani 1960-luvulle.

Kun nyt pääsin käymään talossa, tuntui, että omaa sukuahan täällä on asunut. Isäni suvun puolella naiset ovat olleet vahvoja persoonia. Tilan nykyinen omistaja kertoi, että viimeinen Tepon emäntä oli hänkin melkoinen tänttäränttä.

Olisi hauskaa, jos suvussani olisi ollut noita. Itse olen tavallinen tallaaja. Tosin kerran ostin Turun keskiaikamarkkinoilta sinettileimasimen, jonka kuviosta pidin. Sen tehnyt käsityöläinen kauhisteli, että se on noidan merkki.

Olen kiinnostunut kansanparantamisesta. Tykkään myös ihmisten tarinoista. Aina kun voin, houkuttelen vanhoja sukulaisia kertomaan menneestä. Heitä kuunnellessa olen huomannut, että kuulun sukupolvien ketjuun, jossa luonteenpiirteet ja toimintatavat kertautuvat.

Onneksi sukua arvostetaan taas. Siitä saa voimaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi