Todellinen yllätysvauva

Sonja Manninen sai tietää olevansa raskaana vain viisi minuuttia ennen synnytystä.

Joensuu. Odottavalla äidillä on useimmiten yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua synnytykseen ja uuden vauvan hoitoon. Joensuulaisella Sonja Mannisella, 19, aikaa oli viisi minuuttia. Sitä ennen hän ei tiennyt olevansa raskaana.

Manninen oli vuoden 2009 lopulla joululomalla lähihoitajakoulusta. Oli alennusmyyntien aika, ja hän shoppaili kaupungilla ystävänsä ja tämän äidin kanssa.

"Kylläpä koskee selkään, ovatkohan menkat alkamassa", hän totesi ystävälleen peilaillessaan talvitakkia.

Kaupunkireissun jälkeen Manninen meni poikaystävänsä Ilppo Sutisen kanssa viettämään iltaa tämän vanhempien luokse. Siellä "kuukautiskivut" yltyivät. Poikaystävä koetti helpottaa tuskia hieromalla Mannisen kipeää selkää.

Lopulta Manninen koetti mennä nukkumaan.

"Siitä ei tullut mitään. Tärisin kivusta. Lopulta piti soittaa ambulanssi."

Ambulanssimiehet tulivat ja kyselivät oireista. Niiden perusteella he arvelivat, että Mannisella on kohdunulkoinen raskaus. Auto lähti pillit soiden kohti Joensuun keskussairaalaa.

"Pelkäsin ambulanssissa ihan hirveästi, että syntyy kuollut pieni", Manninen kertoo ja näyttää sormillaan viiden sentin mittaa.

Sairaalassa häntä vastassa oli lääkäreitä, hoitajia ja kätilö. Epäily kohdunulkoisesta raskaudesta kaatui pian, kun kätilö tutki tilanteen.

"Herranjumala, täältä on vauva tulossa", Manninen muistaa kätilön huudahtaneen.

Paljon muuta hän ei muistakaan. Kivunlievitystä ei tietenkään ehditty enää antaa.

"Sattui niin hirveästi selkään. Luulin, että se katkeaa. Huusin, että tehkää jotain! Ja sanokaa tarkka aika, kauanko tämä kestää!"

Ei kestänyt kauan. Hetkeä myöhemmin Sonja Mannisesta, tuolloin 17-vuotiaasta opiskelijasta, tuli äiti.

Aivan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut. Ilppo Sutinen oli heti valmis pitämään lapsen, mutta Manninen järkyttyi niin pahoin, ettei halunnut aluksi nähdäkään vauvaa. Hän myös aloitti maidontulon estävän lääkityksen.

Asiaa ei auttanut, että osa hoitajista painosti Mannista tekemään päätöksen nopeasti. Lapsen isän tuella Manninen kuitenkin päätyi ratkaisuun, joka tuntui ainoalta oikealta.

"Halusin pitää vauvan. Ajattelin, että tässä on kuitenkin oma lapsi kyseessä."

Kotona asuvien 17-vuotiaiden nuorten oli arvatenkin vaikeaa kertoa tapahtuneesta vanhemmilleen. Molempien vanhemmat onneksi tokenivat alkupaniikistaan pian ja asettuivat lastensa ja lapsenlapsensa avuksi.

Muitakin huolia oli. Sonja mietti, oliko vahingoittanut vauvaa, koska ei ollut tiennyt olevansa raskaana. Tutkimuksissa mitään poikkeavaa ei kuitenkaan havaittu. Oli syntynyt terve 2,3-kiloinen tyttövauva.

"Olin itse syntyessäni vielä pienempi, 2,1-kiloinen, joten Aliisa oli siihen nähden ihan normaalikokoinen lapsi. Sairaalassa arvioitiin, että hän syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa."

Kaverit eivät saaneet tietää yllätysvauvan syntymästä ihan heti. Manninen jopa osallistui ystävänsä järjestämiin uudenvuoden kekkereihin kaksi päivää synnytyksen jälkeen, mutta ei kyennyt kertomaan siellä uutistaan.

Vasta kun koulut olivat alkaneet, huhu lähti kiertämään: se oli päässyt liikkeelle Mannisen vanhempien kavereiden kautta. Aluksi lähimmät koulukaverit ojensivat juorun levittäjiä: "Kyllä me tietäisimme, jos tuollaista olisi tapahtunut." Sitten alkoi tulla tiedotussoittoja: tällaista puhutaan.

"Myönsin, että on se totta. Kehotin kertomaan kaikille. Itse en jaksanut, minun piti vähän koota itseäni", Manninen muistelee.

Kysymyksiin – aina samoihin – hän tosin on saanut sittemmin vastailla. Eivätkö kuukautiset jääneet pois? Etkö tuntenut vauvan liikkeitä ja potkuja? Ja siihen, joka ihmisiä ihmetyttää eniten: eikö sinulle tullut isoa mahaa?

Kuukautiset tulivat, vaikkakin epäsäännöllisinä. Vatsa ei kasvanut kuin pienen pyöristymisen verran. Vauva sijaitsi kohdussa erittäin takana, oli suhteellisen pieni ja hyvin rauhallinen.

Nämä asiat, sekä edessä ollut istukka estivät Mannista huomaamasta lapsen liikkeitä.

Nyt pariskunta asuu vuoden ja 8 kuukauden ikäisen Aliisan kanssa kaksiossa Joensuun keskustassa ja elää tavallista nuoren perheen elämää.

"En ole yhtään masentunut elämänmuutoksesta. Vanhempamme ovat auttaneet paljon. Ja mummoni on lohduttanut, että hänen aikanaan nuoret äidit olivat ihan tavallisia", Manninen kertoo.

Aliisa oli vauva-aikanaan hyvin rauhallinen ja helppo lapsi. Nyt vauhtia ja omaa tahtoa on tullut roimasti lisää.

"Olin joskus miettinyt, että ha- luan lapsia, mutta mitään suunnitelmaa ei ollut. Ajattelin vain, etten halua ainakaan olla hirmu vanha, kun lapsia teen."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi