Uupumus koetteli liian kilttiä

Virpi Palonen, 53, Jämsä.

Perushoitaja.

Millainen perheesi oli?

Perheeseen kuuluivat äiti, isä ja pikkuveli.

Millaisen kasvatuksen sait?

Äiti oli tiukka kasvattaja, jonka auktoriteetti oli vahva. Hän opetti meidät rakastamaan isää kaikesta huolimatta. Hän sanoi aina, että viina hallitsee isää, eikä meidän tarvitse hävetä isän juomista. Sain äidiltä kristilliset arvot ja rehellisyyden ja ahkeruuden mallin.

Opetettiinko sinulle, mitä tyttö saa ja ei saa tehdä?

Rajoitukset liittyivät perheen tilanteeseen, ei siihen että olen tyttö. Otin vastuuta kodista ja veljestä jo pienenä. Äiti tukeutui minuun vaikeina kausina.

Saitko päättää koulutuksesi ja ammattisi itse?

En. Toiveammattini oli voimistelunopettaja. Jouduin lopettamaan lukion, koska koulunkäynti oli minulle rankkaa. Äiti painotti, että naisella pitää olla ammatti, jotta hän voi elättää itsensä.

Oliko aviopuolisosi ensirakkautesi?

Oli. Tapasimme äidin työpaikan hiihtoretkellä, kun olin 17-vuotias. Saimme tapailla, ajelimme autolla ja juttelimme. Meillä oli sama, kristillinen näkemys avioliitosta. Menin naimisiin 18-vuotiaana.

Päätitkö itse, miten monta lasta haluat?

Halusin ja sain kolme lasta, kaksi tyttöä ja yhden pojan.

Oliko vaikeaa yhdistää perhe ja työ?

Kyllä. Olisin halunnut hoitaa itse lapset isommaksi, mutta mieheni sairastuttua vastasin pitkälti perheen taloudesta.

Mikä on ollut vaikeinta elämässäsi?

Uupumus ja masennus neljänkymmenen kieppeillä. Olen ehkä ollut liian kiltti.

Oletko onnellinen?

Olen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi