Vain puoliksi äiti

Äitipuoli on helposti perheessä ulkopuolinen. Annamaijan perhe alkoi pitää kokouksia, joissa kaikkia kuunneltiin. Liisa sai mieheltä luvan moittia tämän lapsia.

Annamaija, 51. Miehen lapset 21-, 27- ja 32-vuotiaita, omat lapset 20- ja 24-vuotiaita.

"Miks noiden äiti asuu meillä?", ovat Annamaijan miehen lapset joskus kysyneet.

Annamaija on sekä äitipuoli, biologinen äiti että sijaisäiti. Miehen kolme lasta ja Annamaijan kaksi biologista lasta ovat jo muuttaneet kotoa. Nuorimmat heistä ovat parikymppisiä.

"Alku uusperheessä yli kymmenen vuotta sitten oli fantasiavaihetta, jossa halusin olla täydellinen ja mahdollisimman tasapuolinen vanhempi kaikille. En hemmotellut omiakaan lapsiani esimerkiksi pitsalla, jos mieheni lapset olivat äitinsä luona", Annamaija kertoo.

Hän otti vastuulleen viiden lapsen huushollin, jossa myös miehen ex-vaimo kävi kahvilla silloin tällöin.

"Se että lasten äiti sai käydä meillä, viivästytti lasten kotiutumista meille. Tajusin sen vasta myöhemmin."

Annamaija korjasi toppahousut, hoiti iltapesut, kuulusteli läksyt ja kävi vanhempainilloissa.

"Palaute lapsilta oli, että puutun liikaa. Olin väärä henkilö."

Kerran kun Annamaija tuli kotiin, miehen ex-puoliso istui keittiössä juomassa kahvia, jota oli keittänyt itselleen, kun oli tullut hakemaan lapsia. Se pysäytti.

Mies oli ollut aluksi tyytyväinen, kun suhde ex-puolisoon toimi ja vaimo hoiti senkin suhteen.

Annamaija sairastui kuitenkin uupumukseen ja oli puoli vuotta sairauslomalla.

"Tunsin itseni täysin arvottomaksi, kun en voinut oikein kenellekään purkaa mieltäni."

Vasta silloin mieskin havahtui, ettei homma toimi. Lasten äitiin otettiin etäisyyttä, ja uusperhe alkoi laatia omia yhteisiä sääntöjään.

"Pidimme perhekokouksia, joissa jokaisen oli saatava suunsa auki. Kaikki saivat sanoa, mitä ruokaa haluavat, missä haluavat viettää lomia tai mihin tarvitsevat rahaa. Me vanhemmat ratkaisimme asiat yhdessä."

Annamaijan mielestä ratkaisut olivat yhtäkkiä yllättävän helppoja. Enää ei kyräilty nurkissa vaan jokainen sanoi, jos harmitti. Alettiin huutaa ja riidellä. Muun muassa siitä, kuka vie koiran ulos, kuka tyhjentää tiskikoneen, kuka vie roskat ja kuka laittaa ruuan.

"Nyt minua huvittaa, että halusin aluksi olla vain kiva ja miellyttää kaikkia", Annamaija sanoo.

Hän myöntää, että on helpompi olla tiukka omille kuin toisen lapsille.

"Kun lapset olivat murrosikäisiä, isä kertoi heille kotiintuloajat. Minä saatoin vain muistuttaa niistä", Annamaija kertoo.

Nyt perheessä asuu 7-, 11- ja 13-vuotiaat sijoitetut lapset.

Kymmenen vuoden uusperheaika ei ollut helppoa.

"Sijaisperheenä olo on paljon helpompaa. Siinä on vähemmän tunteita", Annamaija sanoo.

"Mieheni tytär otti 17-vuotiaana minua kaulasta kiinni ja pyysi anteeksi sitä kuinka hirveä on minulle ollut. Kaikki välillämme olleet ikävät asiat valuivat pois."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi