Vanhemmasta tuli vanhus

Vanhempien ikääntyminen sekoittaa perheen roolit. Mitä voi tehdä, jos iäkäs vanhempi ei suostu autettavaksi?

Isä on taas unohtanut levyn päälle. Jo toisen kerran samalla viikolla asunto on täynnä savua.

Isä ei huoli apua. Ei, vaikka tavarat ja nimet unohtuvat, portaat kotiovelle tuntuvat raskailta ja ruoka palaa liedelle kahdesti viikossa.

"Hankala, mutta yleinen tilanne", sanoo Muistiliiton kouluttaja Pirkko Telaranta.

"Monet vanhukset kokevat, että heiltä viedään oikeus päättää omista asioistaan, jos he päästävät kotiinsa perheen ulkopuolisia ihmisiä auttamaan. He pelkäävät joutuvansa kokonaan pois kodistaan."

Monessa perheessä ulkopuolinen apu on ainoa vaihtoehto, kun aikuiset lapset asuvat eri paikkakunnalla ja käyvät töissä.

Mitä tilanteelle voi tehdä?

Vanhuksen ongelmista on keskusteltava yhdessä rehellisesti.

"Lapsien pitää osata perustella vanhemmalle, miksi tämä tarvitsee apua. Jos asunto on sotkuinen siksi, että vanhempi on liian huonojalkainen siivotakseen, tätä tosiasiaa on hänen itsensäkään hankala kiistää", Telaranta sanoo.

Neuvotteluissa kannattaa korostaa, että vanhus saa edelleen itse päättää, mitä kaupasta tuodaan, ja imuroidaanko sohvan alta vai ei.

"Vaikka kaikkea ei saakaan päättää itse, on tärkeää, että vanhus kokee voivansa kontrolloida omia asioitaan."

Jos keskustelu päättyy riitaan, kannattaa odottaa seuraavaa otollista hetkeä. Kun vanhempi jää oven taakse unohdettuaan avaimet, kannattaa avuntarve ottaa puheeksi.

"Usein he myöntävät asian itsekin näissä tilanteissa."

Mukaan neuvotteluihin voi pyytää vanhustenhuollon sosiaalityöntekijän ja terveyskeskuksen kotihoidon työntekijän. He osaavat kertoa, mitä palveluita ikäihmiset voivat saada kunnalta ja järjestöiltä, jotka yrittävät tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään.

"Kotikäynnillä selvitetään, tarvitaanko esimerkiksi kauppa-apua, ruokapalvelua, lääkkeidenjakoa, turvapuhelinta tai päivätoimintaa", sanoo sosiaalineuvoja Sari Herlevi Helsingin sosiaalivirastosta.

Kotikäynnillä tarkistetaan myös, voiko vanhus ylipäätään päästä kotihoidon asiakkaaksi. Helsingin sosiaaliviraston vanhustenhuollon sosiaalityöntekijän Eeva Forell muistuttaa, että pelkkä yksinäisyys ei ole peruste saada kotihoitoa.

"Monesti omaiset haluaisivat kotihoitoa lievittääkseen vanhuksen yksinäisyyttä. Silloin parempi vaihtoehto on järjestää vanhukselle toimintaa kodin ulkopuolella, esimerkiksi eläkeläisten päiväkeskuksessa", Forell sanoo.

Kun omaan hoitoon pääsee vaikuttamaan, avun vastaanottaminen tuntuu helpommalta. Vanhuksen kanssa aloittavan kotisairaanhoitajan voi kutsua vaikka kahville. Myös päiväkeskuksiin ja vanhainkoteihin pääsee tutustumaan.

"Päivätoimintaan osallistumista vastustaneet vanhukset ovat innostuneet, kun lapset ovat päättäväisesti vieneet heidät paikalle", Telaranta sanoo.

Tilanne on hankalampi, jos vanhempi ei pärjää kotona. Palvelutaloon tai vanhainkotiin pääsee vasta, kun kotihoito ei enää pysty hoitamaan vanhusta. Vanhuspalveluiden päällikkö ja lääkäri arvioivat, pääseekö vanhus jonottamaan vanhainkoti- tai palvelutalopaikkaa.

Kun vanhemman ja lapsen roolit keikahtavat ympäri, elämänmuutos on iso aikuisille lapsille.

"Lapset tuntevat huolta vanhemman pärjäämisestä ja syyllisyyttä siitä, etteivät voi auttaa tarpeeksi", sanoo Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ja läheiset -yhdistyksen projektipäällikkö Päivi Tuomi.

Jos vanhus on päättänyt pärjätä ilman apua, eikä hän ole itselleen vaaraksi, lapsen on hankala sekaantua vanhempansa asioihin.

Esimerkiksi muistisairaat saattavat kieltäytyä avusta, koska eivät muista sairauttaan.

"Tiedän tapauksen, jossa vanhus käytti parveketta jääkaappina. Se uhkasi hänen terveyttään, joten siivous oli järjestettävä, vaikka vanhempi vastusti sitä", Tuomi sanoo.

"Joskus välittäminen vaatii itsensä kovettamista."

Kotimaa A 5

Vanhus voi pian muuttaa hoitoon lastensa kotikuntaan

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi