Vanhemmista sanottua

"Alzheimeria sairastava 72-vuotias äitini asuu yksin naapurikunnassa. Äidillä käy kotisairaanhoito, jonka hän on jo pariin otteeseen perunut, koska ei aina itse muista sairauttaan.

Kun äiti ensi kertaa perui kotihoidon, olin väsynyt ja huolissani. Äitini lääkäri oli ihana ja suostutteli hänet jatkamaan kotisairaanhoidon kanssa.

Olen joutunut miettimään, millä oikeudella toimin äidin tahdon vastaisesti. Selitän itselleni, että olen jatkanut kotisairaanhoitoa äidin turvallisuuden takia.

Vaikeuksista huolimatta ajattelen, että nyt on minun vuoroni maksaa takaisin siitä, mitä vanhempani ovat aikanaan tehneet lastensa vuoksi."

"Nyt 80-vuotiaan äitini lähimuisti alkoi heiketä pari vuotta sitten. Aluksi äiti kävi päiväkerhossa, mutta se oli hänen mielestään niin kallista, ettei hän raaskinut jatkaa. Viime vuonna tein ratkaisun ja muutin äidin luokse. Ajoittain on rankkaa nähdä äiti avuttomana ja olla se, johon hän turvautuu. Kun päivän aikana tulee pulmia, äiti soittaa minulle töihin hädissään."

"Kun isäni eli, vanhempani asuivat yhdessä. He eivät huolineet apua, vaikka äitini muisti heikkeni niin, että hän osasi kokata vain perunoita ja läskikastiketta. Isäni kuoltua äiti asui hetken yksin. Silloin hänen apunaan oli kotihoito. Äitini ei pitänyt siitä, että hoitajat vaihtuivat jatkuvasti.

Kolme vuotta sitten sisareni muutti äidin kanssa asumaan. Muuten laitoshoito olisi ollut ainoa vaihtoehto. Siitä emme edes keskustelleet.

Minulle järjestely on ihanteellinen, mutta sisareltani se vaatii paljon."

"Isäni asui loppuun asti yksin omakotitalossa, eikä huolinut ulkopuolista apua. Keuhkoahtaumatautia sairastanut isä oli sitä mieltä, että minä tyttärenä huolehdin hänestä.

Yritin nätisti neuvottelemalla ja välillä painostaenkin saada hänet vastaanottamaan apua. Isä ilmoitti pärjäävänsä yksin, vaikka ei pärjännytkään.

Niinpä minä kävin isällä vähintään kahdesti päivässä tarkistamassa hänen vointinsa ja tein kotityöt.

En voinut jäädä pois töistä hoitamaan isääni, koska kaupunki oli päättänyt, ettei se maksa korotettua omaishoidon tukea kenellekään. Isäni kuoltua olin niin väsynyt, että jäin kolmeksi kuukaudeksi sairauslomalle."

"Iäkäs isäni asuu yksin. Viime syksynä hän joutui pyörätuoliin. Avun vastaanottaminen on isälle vaikeaa. Ruokapalvelun hän irtisanoi, koska ravintoterapeuttien laatimat ateriat alkoivat maistua "kunnan ruualta", eikä hän halunnut maksaa siitä. Nyt hän sitten valmistaa ruokansa itse. Olen huolissani isäni ruokailusta ja hänen kuntonsa heikentymisestä. Seuraavaksi hänellä on edessä palvelutaloon muutto. Isän suostutteleminen siihen vaatii ulkopuolista apua."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi