9.11.2009 3:00
Television sijasta Veikko Aro-Heinilä tuijottaa Livonsaaren ekologisessa kodissaan mielellään elävää tulta.
Kun maskulainen Veikko Aro-Heinilä, 63, palasi vuosituhannen alussa Tansaniasta lähetystyöstä Suomeen vaimonsa Irjan kanssa, pariskunta päätti, ettei kaipaa televisiota iltojensa ratoksi.
"Mitä sellaisella tekee, jos sitä ei ehdi katsoakaan", Veikko Aro-Heinilä naurahtaa.
Pariskunta asuu Turun saaristossa sijaitsevassa Livonsaaren yhteisökylässä. He muuttivat parinkymmenen hengen ekologiseen yhteisöön pari vuotta sitten kahden poikansa houkuttelemina. He asuttavat pölkkysavesta rakentamaansa pientä saunamajaa, jossa ei ole sähköjä.
Irja Aro-Heinilä tosin viettää viikot Helsingissä työnsä takia, mutta aikoo muuttaa kokonaan Livonsaareen eläkkeelle päästyään.
Veikko Aro-Heinilän päivät kuluvat Maskun seurakunnan paimentamisen lisäksi Livonsaaren yhteisön kanssa puuhastellessa. Saaressa vietetään saunailtoja, syödään yhteisiä päivällisiä ja rakennetaan kylää talkoilla. Joukkovoimalla on tehty muun muassa asumusten pärekatot, porakaivo ja tie. Yhteisöllä on myös 20 hehtaaria viljelysmaata luomuvihanneksille ja -juureksille.
Yhteisössä kenelläkään ei ole kuvaradiota.
"Ilman televisiota minulle jää aikaa toteuttaa ihanteitani", Aro-Heinilä sanoo.
Hän järjestää keräyksiä kirkon kehitysapuprojektien rahoittamiseksi ja puuhastelee kummitoiminnassa. Marraskuiset illat vierähtävät nopeasti myös yhteisössä asuvien lastenlasten kanssa lukien ja kalastellen.
"Rikastuttaa elämää, kun eri sukupolvet voivat olla yhdessä."
Meillä ei töllötetä 9.11.2009
Pitkiä päivällisiä ja kiireetöntä puuhailua 9.11.2009
Aikaa jää kulttuuriin, kirjoihin ja ihmisiin 9.11.2009
Tuijotus tylsistyttää ihmisen aistit 9.11.2009
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi