Jotain vanhaa ja jotain vihreää

Ydinvoima ja ex-taistolaiset ovat jakaneet nuoren puolueen väkeä

 Vasemmistoliitto on puolueena vielä teini-iässä mutta kantaa edeltäjiensä pitkää perintöä – ja joidenkin mielestä myös painolastia.

Puolue perustettiin Suomen kansan demokraattisen liiton Skdl:n raunioille 1990. Tavoitteena oli yhdistyä Skp:n kanssa uudeksi punavihreäksi vasemmistoksi, joka nostaisi perinteisten vasemmistoihanteiden rinnalle ympäristöasiat.

Paperilla tavoite on täyttynyt, mutta käytännössä uudistuminen on ollut vaikeampaa.

Ay-siiven ja punavihreän siiven välillä on ollut jännitteitä. Ay-väki on säännöllisesti yrittänyt kumota kielteisen puoluekokouspäätöksen ydinvoimasta.

Valovoimainen ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes teki hyvää puolueen imagolle mutta ei saanut ratkaistua perusongelmia. Hän haukkui lähtiessään myös osan uskollisista tukijoistaan.

Martti Korhosen valinnalla Siimeksen seuraajaksi tavoiteltiin vakautta ja mentiin ehkä lähemmäs peruskannattajia.

Puolueaktiiveissa on paljon punavihreitä, nuoria ja naisia. Eduskuntaryhmään jää kuitenkin paikattavaksi iso aukko, kun viidestä nykyisestä naiskansanedustajasta kolme jää pois.

Julkisuudessa vasemmistoliittoa ovat leimanneet entiset vähemmistökommunistit eli taistolaiset. Heillä ei ole vuosiin ollut virallista asemaa puoluejohdossa, mutta eduskuntaryhmän on arvioitu olevan milloin Jaakko Laakson, milloin Esko-Juhani Tennilän vallassa.

Skdl oli 1958 eduskunnan suurin puolue peräti 50 kansanedustajallaan. Vasemmistoliitto on yltänyt parhaimmillaan 22 edustajaan.

Viime vaaleissa puolue sai 9,9 prosenttia äänistä ja 19 kansanedustajaa. Kannatus on vahvinta Lapin, Oulun ja Satakunnan vaalipiireissä.

Nyt tavoitteena on melkein pienin mahdollinen vaalivoitto, yli kymmenen prosenttia äänistä ja yli 20 kansanedustajaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi