Puhe uuvahti lopussa

Jyrki, sinua voi onnitella: voitit nuorten sympatiat. Välitit tunteen, että ymmärrät nuorta ajattelua. Nuoret pitivät tyylistäsi.

Miksi elohopea ei kuitenkaan noussut?

Antiikin termein: onnistuit tekemään kuulijoista hyväntahtoisia, siis benevolos, mutta et tarkkaavaisia ja kiinnostuneita, adtentos ja dociles. Antiikin aikana opetettiin, että kaikkien kolmen on oltava kunnossa, jotta kanava olisi auki.

Missä mielenkiinto lopahti?

Ei ainakaan alussa. Alku toimi parhaiten. Lähdit liikkeelle kotoisasti lukion oppilaskunnasta. (Tosin on hyvä huomata, että viittaus lukioon saattaa karkottaa ammattikoululaista kuulijaa. Ja sitten lukiolaisissakin on niitä, joiden mielestä oppilaskunnan aktiivit on just niitä tylsiä!)

Edelleen puheen energia säilyi, kun kannustit äänestämään. Logiikkasi kolahti. Se ei ollut teennäistä tai setämäistä. Tunnustit aidonoloisesti, että nuorilla on jotain mitä vanhemmilta puuttuu.

Mutta puheen loppu - se viimeinen minuutti. Siinä se romahdus tuli.

Jyrki, jos puhut puoli tuntia, voit hyvin antaa kuulijoiden nukahtaa. Heidät ehtii vielä herättää. Mutta kahdessa minuutissa siihen ei ole varaa, eikä varsinkaan puheen lopussa, sillä se jää parhaiten kuulijan mieleen. Nyt lopun uupumus tuhlasi senkin, minkä alussa voitit.

Mitä lopussa sitten tapahtui? Kävit hengästyneesti läpi puolueesi arvot. "Kuulosti ulkoa luetellulta puolueohjelmalta", huokailivat nuoret.

Arvot syntyvät hitaasti, puristuvat paineen alla kuin timantit. Ehkä itseltäsikin on mennyt vuosia, että olet vakuuttunut niistä. Miten voit siis olettaa, että kuulija saa niistä kopin minuutissa?

Antiikin aikana muuten huomattiin, että kolme on paljon parempi määrä kuin neljä. Mieli tajuaa sen sukkelammin. Jos noista arvoista on pakko puhua, voisiko niistä ainakin leikata yhden pois? Eikös niitä ennen Kokoomuksella ollutkin vain kolme?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi