Ympäristöliikkeestä naisten puolueeksi

Eduskuntavaaleissa vihreät ovat kokeneet vain kerran tappion

 Vihreät ovat pitäneet kuluneella viikolla 20-vuotisjuhliaan ja muistelleet, miten luonnonsuojelijoiden ja vaihtoehtoväen liikehdinnästä syntyi väittelyjen kautta vihreä liitto, ja miten siitä alkuhajaannuksen jälkeen kehkeytyi keskisuuri puolue.

Liki koko historiansa vihreät ovat rimpuilleet eroon ajatuksesta, että he ovat yhden asian liike, ympäristöpuolue.

Tarkoitus on olla yleispuolue, ja tavoite alkaa toteutua, ainakin jos sitä mitataan puolueohjelmilla. Niitä vihreillä on vähintään yhtä paljon kuin suurilla satavuotiailla kilpakumppaneillaan eläinten pidosta EU-ohjelmaan, tietoyhteiskunnasta työelämään ja terveyspolitiikkaan.

Vihreät ovat jo uskottavia opiskelijoiden, lapsiperheiden ja pätkätyöläisten asianajajia, mutta eläkeläisten puolueeksi kaksikymppisestä ei vielä oikein ole. Vihreillä ei ole edes eläkepoliittista ohjelmaa. He puuhaavat perustuloa.

Yleispuolueen rinnalla vihreästä liitosta on kehittynyt vaivihkaa naisten puolue.

Ensimmäinen puheenjohtaja oli mies, Kalle Könkkölä, ja ensimmäiset kansanedustajat olivat miehiä, mutta jo pitkään ehdokkaiden ja kansanedustajien enemmistö on ollut naisia. Äänestäjäkuntakin lienee naisvaltaista.

Viime vaaleissa vihreiden eduskuntaryhmään pääsi vain kolme miestä.

Neljänneksi tuli kesken kauden Oras Tynkkynen, mutta hänkin  julistautui feministiksi.

Eduskuntavaalit ovat olleet vihreälle liitolle lähes pelkkää juhlaa. Vain kerran, 1995, puolue on kärsinyt tappion.

Kuukauden kuluttua vaalitappiosta vihreät istuivat hallituksessa, ja eduskunnasta pudonneesta puoluejohtajasta Pekka Haavistosta oli tullut Länsi-Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi