Ilmaisen juhlan happy hour

Juuri mistään, minkä voi lukea, katsoa tai kuulla internetissä ei kannata maksaa mitään.

Tämä on ollut kuluttajan vallitseva totuus jo toistakymmentä vuotta.

On upeaa saada musiikkikirjasto Spotifystä käsiinsä lähes kaikki maailman musiikki, katsoa lapsuuden tv-suosikit YouTubesta tai bongata maailman parhaiden toimittajien kirjoituksia lehtien sivuilta.

Kaikki tämä ilmaiseksi, tietenkin. Verkon logiikka on ollut, että jos yksi sivu alkaa laskuttaa herkuista, saman saa aina ilmaiseksi jostakin muualta verkosta, viimeistään luvatta.

Internet on ollut meille kaikille käsittämättömän hieno ilmainen juhla.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut näkyä merkkejä siitä, että osa meistä on valmiita maksamaan jotakin vielä paremmista juhlista.

Musiikkikirjasto Spotify ilmoitti maaliskuun alussa saaneensa kokoon miljoona maksavaa tilaajaa. Kuukausimaksulla palvelussa pääsee eroon mainoksista ja saa paremman äänenlaadun.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuukausimaksulla avautuvat elokuva- ja tv-kirjastot, kuten Netflix, ovat jo suosittuja. Yhdysvalloissa myös sähkökirjojen myyntiluvut olivat tammikuussa ensimmäistä kertaa kovakantisia kirjoja suuremmat.

Älypuhelimen käyttäjä taas saattaa maksaa tv-kanavan sovelluksesta puhelimessaan, vaikka kanava näkyisi kotona ilmaiseksi. Jopa yksittäiset verkkopalvelut ovat houkutelleet osan käyttäjistään maksamaan lisäominaisuuksista kuukausimaksua.

Maksajia on tullut, koska nettiin on vihdoin alkanut ilmestyä sivustoja, joista viitsii maksaa jotakin.

Esimerkiksi Spotifyssä käyttäjä maksaa helppoudesta: Harva perheellinen jaksaa koluta musiikkia hämyisiltä piraattisivuilta, vaan maksaa siitä, että laulu soi halutessa heti ja ilman häiriöitä. Samaa taikaa on esimerkiksi Ylen Areenassa, josta lupamaksua maksaa mielellään.

Silti suuri osa nettipalveluista on yhä niin huonoja tai puutteellisia, että niihin ei kannata panna senttiäkään.

Suomesta saa etsiä käytännössä turhaan esimerkiksi laajaa elokuvien ja tv-sarjojen kirjastoa, vaikka joitain yrittäjiä onkin. Amerikassa tänään esitetyn tv-sarjan jakson voi katsella täällä laillisesti pahimmillaan vuosien päästä, vaikka rahaakin olisi.

Suomalaiset sähkökirjojen kaupat taas ovat niin monimutkaisia, että niiden käyttöön tarvitaan monisivuiset ohjeet. Monien lehtien lukulaiteversiot ovat olleet sekä Suomessa että ulkomailla niin kankeita, ettei niihin tee mieli palata.

Kehittelyä voi hidastaa se, että hyvä mainekaan ei takaa yhtiöille voittoja: Spotifykin pyörii tiettävästi yhä tappiolla.

Yhä useampi näyttää joka tapauksessa olevan valmis maksamaan, jos saa käsiinsä haluamansa teoksen helposti ja heti – mieluiten vielä valtavasta valikoimasta, jossa ei ole esimerkiksi kielirajoja.

Tämä on paljon pyydetty. Silti on mahdollista, että nyt eletään internetin ilmaisen juhlan happy houria – hetkeä, jolloin ilmaista katseltavaa, kuunneltavaa ja luettavaa on jaossa kaikkein eniten kaikkein helpoimmalla.

Ostopäätöksiä tekevänä kuluttajana en silti usko, että bileet loppuvat ihan heti. Niiden tilalle saa verkossa rahallakin yhä liian vähän tarpeeksi hyvää tavaraa.

Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö, jota voi seurata Twitterissä osoitteessa www.twitter.com/JussiPullinen

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi