Internet ei eristä ihmisiä

Tapasin 2000-luvulla taideteollisessa korkeakoulussa hyvän tyypin. Opiskelimme samaa sivuainetta. Heitimme herjaa, oli hauskaa.

Sitten sivuainevuosi päättyi ja yhteys katkesi: Näimme vain satunnaisesti. Kommentoimme tänä vuonna taas toistemme Facebook-viestejä, ja lähdimme lounaalle. Heitimme herjaa, oli hauskaa.

Mietin, miksi yhteys koskaan katkesikaan. Ja olisiko sitä löytynyt uudestaan ilman Facebookia?

Varsinkin internetin alkuvuosina verkon pelättiin hajottavan tosimaailman yhteisöt. Netinkäyttäjät leimattiin surullisiksi eristäytyjiksi.

Onnellisuutta lisäävien yhteyksien eli niin sanotun sosiaalisen pääoman pelättiin romahtavan: Jos tulisi hätä, ihmisillä ei enää olisi tuttuja, joiden puoleen kääntyä.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Internetin vaikutus siihen, kuinka usein suomalaiset tapaavat tuttujaan on keskimäärin tasan nolla, kertoo Tilastokeskuksen tuore Tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2010 -tutkimus. Kolme neljästä suomalaisesta arvioi, ettei verkko ole vaikuttanut tapaamisten määrään mitenkään. Viidellä prosentilla se on lisännyt niitä ja yhtä monella vähentänyt.

Tapaamiset näyttävät verkon ansiosta lisääntyneen varsinkin osalla nuoria. Alle 35-vuotiaista noin joka kymmenennellä tapaamiset ovat lisääntyneet - tosin suurin piirtein yhtä monella ne ovat vähentyneet.

Yllättäen myös verkkoa käyttävillä eläkeläisillä tapaamisten määrä on keskimäärin lisääntynyt. Kaikissa ryhmissä porukka, jonka tapaamisiin verkko on vaikuttanut, on kuitenkin pieni.

Itselläni verkko vahvistaa varsinkin yhteyksiä ihmisiin, joita jo tapaan: Facebookista näkee, kuka on menossa illalla minnekin. On myös helppoa kutsua muutama kaveri kotiin tai kuppilaan. Näin verkko on varmasti lisännyt tapaamisteni määrää.

Sen sijaan vanhojen tuttujen kanssa päädymme harvoin samaan baariin, vaikka luemmekin toistemme viestit. Lounas kaverini kanssa oli kiusallisen harvinainen poikkeus: Sen jälkeen olemme taas heitelleet vain irtokommentteja Facebookissa.

Yhteisösivustot luovat paljon tällaisia heikkoja yhteyksiä, joissa sinänsä ei ole mitään vikaa.

Jo pelkkä viestittely piristää monen arkea. Parhaimmillaan vuosien takaa tutun työkaverin kanssa päätyy myös juttuhetkelle kahvilaan.

Mutta kuinka monen kanssa juodaan myös toiset ja kolmannet kahvit niin, että yhteys jää taas elämään ihmissuhteena, johon voi tiukan paikan tullen luottaa?

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien uutistoimituksen toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi