Internet-Suomi ei kiinnosta suomalaisia

Suomen tietoyhteiskunnan takapajuisuuden näkee matkapuhelimista.

Erityisen hyvin sen näkee siitä, mitä suomalaiset eivät kännyköillään tee.

Puhelimilla ei pääsääntöisesti käytetä julkisia palveluja, soiteta nettipuheluja, käytetä karttasovelluksia, katsota nettivideoita tai edes pelata. Moni on yhä tyytyväinen, kunhan kännykällä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Loppu on turhaa.

Vielä 1990-luvun lopulla ulkomaiset viestimet ramppasivat Suomessa katsomassa, kuinka täällä rakennetaan kännyköiden ja internetin varaan tulevaisuuden onnelaa.

Suomen piti siirtyä tietoyhteiskunnan aikaan, josta tulevaisuuden vauraus ja onni ammennetaan. Viime vuosina valtuuskuntia ei ole enää näkynyt.

Se ei ole ihme, sillä suomalaisten kiinnostus verkon mahdollisuuksiin tuntuu lopahtaneen. Uutisten ja sään lukemista monimutkaisempi internetin käyttö kännykällä on monelle vierasta.

Maailmalla yleistyvät nettipalvelut, kuten Twitter, ottavat täällä tuulta vain hitaasti. Facebook on vähitellen yleistynyt, mutta senkään käytössä suomalaiset eivät ole olleet mitään edelläkävijöitä.

Kiinnostuksen puute näkyy siinäkin, miten pihalla viranomaiset uusista palveluista ovat. Verkkoyhteisöissä nuorille puhuvaa poliisia pidetään yhä jonkinlaisena tietoyhteiskunnan superosaajana.

Kun nuoret eivät innostuneet sikainfluenssarokotuksista, viranomaiset ihmettelivät, miten nuoret voivat hankkia tietoa nettipalstoilta eivätkä sanomalehdistä.

Kansallispuhelimia valmistavan Nokian laitteet ovat olleet jo pitkään niin hankalia käyttää, että hyödyllisimmät ohjelmat tehdään nyt ensimmäisinä aivan muiden valmistajien laitteisiin.

Matkapuhelimet ovat vain koko kehityksen vertauskuva. Internet-Suomi ei näytä kiinnostavan suomalaisia.

Kun kiinnostusta ei ole, palveluita ei osata vaatia, eikä niitä kehitetä. Moni on tyytyväinen oman kirjaston kömpelöön verkkosivuun, vaikka kehittyneempi kännykkäohjelma voisi esimerkiksi ilmoittaa lähikirjaston kiinnostavista uutuuksista.

Oikeassa tietoyhteiskunnassa lääkäreiden, opettajien, poliisien, Kelan tai kauppiaiden palvelut osaisivat tarjota käyttäjälle sopivia hoitoja, tehtäviä tai tukia ilman, että niitä pitää itse etsiä verkon uumenista. Liian moni verkkopalvelu on yhä vain kasa internetiin siirrettyjä lomakkeita, ja se tuntuu riittävän monelle.

Kun kiinnostusta ei ole, myös kekseliäät internet-firmat ovat harvassa, eikä niihin synny työpaikkoja. Silti iso osa tulevaisuuden hyvinvoinnista pitäisi ammentaa juuri tällaisilta aineettoman tuotannon aloilta.

Se ei onnistu, jos internet-ajan suomalaiset tyytyvät tekstiviesti-Suomeen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi