Julkisuuden uusi aika

91 731 salaisuutta.

Niin monta Afganistanin sodasta kertovaa raporttia salaisia asiakirjoja verkossa julkaiseva Wikileaks työnsi viime viikolla maailman tietoon.

Tietovuoto on mittasuhteiltaan valtava, ja maailman valtiot ovat kilpaa kiirehtineet tuomitsemaan sen. Sotilaiden turvallisuus on sen vuoksi vaarassa, maat moittivat.

Näin voi ollakin, mutta todellisuudessa johtajat pelkäävät vuotoa, koska se voi olla merkki siitä, mihin maailma voi olla menossa.

Suomenkin valtion ja kuntien virastoissa makaa papereita, joita mokiaan peittelevät ministerit ja virkamiehet eivät halua julkisuuteen. Suuri osa näistä on vieläpä täysin julkisia, mutta ne on salattu hautaamalla ne virastojen syövereihin.

Tätä on digitekniikan aikakaudella vaikea perustella millään muulla kuin haluttomuudella tehdä julkisista asiakirjoista todella julkisia.

Vaikka kaikki asiakirjat kirjoitetaan tietokoneella, suuren osan niistä saa vain virastosta pyytämällä – jos silloinkaan. Jos tiedot olisivat vapaasti saatavilla verkossa, asiaa tonkiva löytäisi salaisuudet jo pelkällä hakukoneella.

Kuluneen vuoden aikana moni maa on julistanut tekevänsä tiedoistaan avoimempia kuin koskaan. Tätä ovat hehkuttaneet niin Suomen, Yhdysvaltain kuin Britanniankin hallinnot.

Suomessa valtio haluaa esimerkiksi paikkatiedot, liikennetilastot tai vaikkapa oikeuksien ratkaisuista verkkoon innokkaiden yhdisteltäviksi ja viriteltäviksi.

Tällaisten yleishyödyllisten tavoitteiden esittely on kuitenkin helppoa. Maanpuolustukseen, ministeriöiden lainvalmisteluun tai vaikkapa potilasvahinkotilastoihin liittyviä tietoja ei haluta julkistaa ollenkaan yhtä hanakasti.

On totta, että moni paperi olisi verkossa tuhoisa: Harva haluaa julki henkilötietojaan, yksityiskohtia perheessään tehdystä huostaanotosta tai puolisonsa yksikön tarkkaa sijaintia Afganistanissa.

Jos nämä karsisi pinoista pois, kaikki loput virastojen paperit voisi latoa verkkoon. Jos ministeriöt eivät tee sitä itse, digiaikana kenen tahansa on helppo kopioida ja lähettää asiakirjat perinteiselle viestimelle tai Wikileaksiin.

Kun tiedot ovat verkossa, hakkerit ja tiedonhakijat löytävät kyllä keinot lypsää niistä salaisuudet esille.

Afganistan-vuodon jälkeen Wikileaksin perustaja Julian Assange kertoi Guardian-lehdelle organisaatiollaan olevan julkaisemattomia asiakirjoja lähes kaikista maailman valtioista. Vuotojen ja vuotajien määrä on hänen mukaansa kasvussa.

Ministereiden ja virkamiesten on syytä pelätä, sillä syykin on Assangen mielestä selvä: "Rohkeus on tarttuvaa."

Kirjoittaja on HS:n uutistoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi