Länsi uskoo liikaa Twitteriin

Onko hyvä homma, jos alamaiset pääsevät Facebookiin?

Tätä miettinevät verkossa levinneiden Tunisian mellakoiden jälkeen sortovaltioiden mahtimiehet.

Pitäisikö kansa eristää netistä (ja tehdä maasta takapajula), antaa sen päästellä paineita foorumeilla vai perustaa nörttiarmeija sensuroimaan kaikki ikävä?

Tunisiasta paennut presidentti Zine al-Abidine Ben Ali valitsi keinoista keskimmäisen: YouTubessa oli ikäviä videoita, joten se tukittiin, kuten moni muukin sivu. Valtamediaa vahdittiin, mutta Facebookiin pääsi ja blogejakin oli. Niitä toki kytättiin.

Sitten joulukuussa sivustoilla levisi uutinen: Wikileaks-vuoto paljasti tietoa maan korruption syvyydestä.

Sensuuri iski, mutta kytevä raivo alkoi tulvia mellakoiksi kaduilla. Moni sai tietää tulevista mielenosoituksista ilmeisesti juuri Facebookista.

Äkkiä katsoen myllerrys olisi sortajalle hyvä syy sulkea muutama nettisivu lisää.

Verkosta voi kuitenkin olla tyrannille jopa enemmän hyötyä kuin haittaa, sanoisi toimittaja ja tutkija Jevgeni Morozov, jonka tuore kirja The Net Delusion (Verkon itsepetos) on Tunisian vanavedessä lietsonut keskustelua maailman lehdissä.

Morozov väittää, että länsimaissa uskotaan naiivisti internet-utopiaan, jonka mukaan demokratia syntyy minne vain itsestään, kunhan kansa vain pääsee Googleen, Facebookiin ja Twitteriin.

Internet sopii kuitenkin myös väärämielisten tunnistamiseen ja pelotteluun, Morozov huomauttaa. Palstoilla leviää myös propaganda.

Jos lännen piraattielokuvat, musiikki, porno ja muu viihde virtaa kansalle ilmaiseksi, politiikan veto voi himmetä.

Silti lännessä tuijotetaan Morozovista vain siihen, onko vallankumouksesta kuvia Facebookissa. Silloin unohtuu, että jokaisessa maassa kadut kiehauttaa yli erilainen kyllästymisen ja tiedonvälityksen soppa, jossa verkko voi olla mausteena tai sitten ei.

Länsi korosti mikroblogisivu Twitterin merkitystä esimerkiksi Iranin vuoden 2009 vaalimellakoissa, vaikka sittemmin on arveltu, että se oli Iranissa vain melko pienen piirin käytössä, Morozov kirjoittaa. Tämä sai hänestä Iranin vain käsittämään verkkoyhtiöt Amerikan aseiksi eikä esimerkiksi talouskasvun moottoreiksi. Kosto oli nopea.

Arvostelijat pitävät Morozovia liian pessimistisenä. Heistä sosiaalinen media antaa kansalle aivan uudenlaiset mahdollisuudet organisoitua tyranneja vastaan. Tunimmsian tapahtumat ovat heistä hyvä esimerkki tästä.

Moni mahtimies on kuitenkin onnistunut valikoimaan verkosta vain parhaat puolet. Esimerkiksi Kiinassa ikävät äänet pysyvät poissa framilta, mutta kansa voi rikastua ja viihdyttää itseään verkossa.

Jotain kertoo sekin, että OpenNet Initiative -verkoston poliittista nettisensuuria harjoittavien maiden lista on kasvanut moninkertaiseksi vuosituhannen vaihteesta.

Alamaisten tähden tekee silti mieli uskoa, että kansan raivon ja Facebookin keitos kaataa vielä monta tyrannia.

Tosiasioiden valossa pitää kuitenkin toivoa, että se onnistuisi ilman internetiäkin.

Kirjoittaja on uutistoimituksen uutispäällikkö.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi