Verkko vapauttaa kulttuurikamasta

Suomessa on muodikasta uskoa, ettei sähkökirjasta ole mihinkään. Tähän päätyi lokakuussa esimerkiksi kulttuurihahmojen HS-raati: Siitä 72 prosenttia uskoi, ettei sähkökirja syrjäytä tulevaisuudessakaan perinteistä paperikirjaa.

Yksinkertaisuutta korostavassa ekoajassa moni pyrkii eroon turhasta krääsästä, mutta tarraa yhä kovemmin paperikirjoihinsa. Se ei ole ihme: Kun jokin elämänalue alkaa digitalisoitua nopeasti, menneisyydestä tuttu tavara tuntuu nostalgiselta ja turvalliselta.

Kun musiikkia alettiin ostaa tiedostoina, tosiharrastajat ryntäsivät hamstraamaan vinyylilevyjä. Heistä muovin rahina ja levykoteloiden pahvi lisäävät lauluihin jotakin olennaista. Digikuvat tekivät paperia sylkevästä polaroid-kamerasta taas muodikkaan.

Tavaran valta on kuitenkin jo murtunut monella elämänalueella. CD-hyllyä ei enää ole pakko täydentää, kun verkosta laulut saa helpommin ja halvemmalla. Yhä useampi saa uutisensa paperilehden sijasta verkosta, tallentaa valokuvansa vain Facebookiin ja ostaa elokuvat tiedostoina. Harva sähköpostin käyttäjä lienee palannut paperikirjeisiin, vaikka ennen rakkauskirjeitä tursuavat laatikot olivat suuria aarteita.

Moni tarraa kirjoihin vimmalla, koska ne edustavat omistajalleen myös muistoja ja minän rakennuspalasia. Kirjahyllyllä halutaan näyttää paitsi itselle myös muille, kuka sen omistaja on.

Käyttäjänsä musiikkimakua Facebookiin syytävät ohjelmat tai verkon valokuva-albumit ovat kuitenkin jo osoittaneet, että tiedostot sopivat tällaiseen identiteettityöhön jopa tavaraa paremmin. Kun vielä kömpelöt lukulaitteet kehittyvät, käy kuin iPodien mullistettua musiikinkuuntelun: Moni huomaa, ettei hyllyyn ole vähään aikaan kertynyt kuin muutama hassu kirja, koska verkkokauppa on kätevämpi.

Silloin kirjoille alkaa käydä kuin CD-levyille nyt: Korvaajan löytänyt kulttuurikrääsä kannetaan vintille tai kirpputorille.

Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi