Voiko yleislakon tweetata?

Tuhannet suomalaiset uhoavat Facebookissa ryhtyvänsä yleislakkoon, koska kansanedustajat saavat roiman palkankorotuksen.

Ryhmä kertoo ryhtyvänsä lakkoon 15. lokakuuta, jos se saa kokoon 100 000 jäsentä. Keskiviikkona lakkolaisia oli koossa jo yli 90 000.

Maailman lehdissä on sopivasti viime aikoina kiistelty siitä, onko sosiaalisella medialla ylipäänsä yhteiskunnallista merkitystä.

Kiistan aloitti maineikas tietokirjailija Malcolm Gladwell. Hän väitti aikakauslehti New Yorkerissa, että Facebook, Twitter ja muut sosiaalisen median työkalut ovat surkeita maailman muuttajia.

Gladwell käytti esimerkkinä Yhdysvaltain mustien taistelua kansalaisoikeuksista. Siihen sitouduttiin tosissaan, koska taistoon käytiin kylältä tuttujen kavereiden rinnalla.

Facebook-ryhmää taas on helppo klikata, mutta tosipaikan tullen moni jää kotiin, koska rinnalla ei ole ketään.

Väitteet nostattivat myrskyn: Twitter-saarnamiesten mielestä sosiaalinen media on suuri muutosvoima. Suomessakin on yksi selkeä menestystarina: Paitsiossa olleet maahanmuuttokriitikot löysivät toisensa verkossa, ja aate on nyt tyrkyllä eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi.

Porkkanamafia-liike taas kokoaa aktiiveja ostoksille eettisesti toimiviin liikkeisiin. Monet harrastusryhmät sopivat tapahtumiaan verkossa. Usein verkkoaktivismi on silti kevyttä.

Porkkanamafiassa voi riittää, että ostaa kaupasta perunoita. Maahanmuuttokritiikkiä on eri asia huutaa torilla kuin nimettömänä verkon eetteriin. Ihmiset kyllä klikkaavat järjestöjen verkkosivuja, mutta tosimaailman kokoukset ja marssit eivät vaikuta kasvaneen räjähdysmäisesti.

Yleislakkokin on osalle sen kannattajista varmasti vitsi, mutta monelle aito tapa ilmaista vihaa kohtuuttomalta tuntuvaan poliitikkojen rahastukseen. Facebook-lakosta olisi todennäköisesti kouriintuntuvia seurauksia: suuttuneita pomoja, rahanmenoa, kenties potkuja.

Niiden uhkaamana omakin klikkaus on helppo unohtaa – varsinkin, kun ei ole varma, ovatko muut klikkaajat edes olleet tosissaan. Lakkohalut voivat myös lopahtaa, jos seisokkiin on ryhtymässä työpaikkansa ainoana.

Suomessa sosiaalisella medialla tuntuukin olevan nyt lähinnä huomiovoimaa. Tämäkin juttu on osoitus siitä, miten klikkauksellakin voi saada asiansa esille. Jos laki sallisi klikkausten muuttamisen aidoksi kansalaisaloitteeksi, valtaapitävien pallit voisivat horjua.

Yleislakkoyhteisö voi myös vetää mukaan ihmisiä, joita politiikka ei ole kiinnostanut. Voi silti olla, että Facebookin kytkökset osoittautuvat Gladwellin sanoin liian heikoiksi massalakon masinointiin. Mutta olisi hullua väittää, että niillä ei ole mitään merkitystä.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien uutistoimituksen toimittaja.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi