pusa

Liikaa mössöä

Käsi sydämellä: kuka jaksaa katsoa jatkuvana virtana hiihtolajien maailmancupeja? Hiihdossa, yhdistetyssä ja mäkihypyssä on kilpailuja jokaisena viikonloppuna. Kilpailut kulkevat kuin liukuhihnalta, ja niitä on kymmenittäin.

Hiihto on silti yksi suomalaisten suosikkilajeja. Ylen hiihtolähetyksiä seuraa parhaimmillaan yli puoli miljoonaa tv-katsojaa.

Maikkarin mäkihyppylähetykset voivat kerätä miljoona katsojaa, jos suomalainen hyppääjä menestyy. Jopa yhdistetty kerää paljon katsojia, vaikka se on yksi tylsimmistä lajeista ainakin silloin, jos suomalainen ei pärjää.

Hämmästyttävin katsojasuosikki on ampumahiihto. Sitä seurataan tv:stä, vaikka paras suomalainen olisi sijalla 39. Komeista katsojaluvuista huolimatta uskallan sanoa, että kilpailuja on liikaa.

Aino-Kaisa Saarisen ja Virpi Kuitusen henkilökohtainen valmentaja Jarmo Riski on huomannut saman asian. ”

Tämä menee ihan höpötykseksi. Siinä ei ole mitään järkeä, että ohjelmaa vain kasvatetaan ja kasvatetaan. Se on harhaa, että pitää koko ajan keksiä jotain uutta”, sanoi Riski Helsingin Sanomien haastattelussa, kun kausi alkoi marraskuun lopulla Kuusamossa.

Riski sanoi Rukan pyryssä, että 50 kilometrin kilpailu väliaikalähdöllä on kymmenen kertaa mukavampaa kuin joku 30 kilometrin yhteislähtökilpailu, jossa vasta viimeiset kaksi kilometriä hiihdetään kunnolla kilpaa. Riskistä urheilijoiden kanta on unohdettu ja nykyisestä maailmancupin ohjelmasta on selvää haittaa. Miksi kilpailujen määrä sitten on niin suuri? Vastaus löytyy televisiosta, joka näyttää määräävän lähes kaiken, mitä nykyurheilussa tapahtuu. Television takana ovat tietysti kaupalliset ja sponsorien intressit. Mitä enemmän kilpailuja, sitä paremmin tuotteet näkyvät.

Kyse ei ole vain yksilölajien ongelmasta. Jääkiekon SM-liiga on pilattu karseilla määrällä mitäänsanomattomia rutiinipelejä. Takavuosina Jokerien ja HIFK:n kaksi kertaa kaudessa pelattava oli kaupungilla iso puheenaihe, muttei ole enää.

Jalkapallon MM-kisoja suunniteltiin taannoin pelattavaksi joka toinen vuosi. Suunnitelma ei onneksi toteutunut. Hyvä niin, koska se olisi pilannut maailman parhaan turnauksen.

Valmentaja Riskin mielestä urheiluun pitäisi löytyä sarjoja, jotka erottuisivat mössöstä. Tässä yksi ehdotus: unohdetaan jokaviikkoiset maailmancupit ja järjestetään yhdet kunnon kisat kerran kuukaudessa.

Ensimmäisenä viikonloppuna kilpailtaisiin hiihdossa, toisena mäkihypyssä, kolmantena yhdistetyssä ja neljäntenä ampumahiihdossa. Jokaiseen lajiin saataisiin 5–6 kunnon kisaa, eikä kymmenkunta mössöä. Kausi huipentuisi maailmanmestaruuskisoihin. Mäkiviikko on klassikko. Se saa jäädä paikoilleen, samoin Tour de Ski, jonka loppuhuipennus nähdään ensi sunnuntaina.

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi